»Koska ei täällä saa tanssia, niin ei tästä kylästä enää koskaan ilmesty kasarmin tanssiaisiinkaan kevytkenkäisiä tanssijoita!»
Niin päättyi Suomussalmen kommunistien suuri iltama yleiseen nyreyteen, »kevytkenkäisten tanssijoiden» manatessa vormupukuisia kavaljeerejaan entisistä kasarmin muistorikkaista tanssiaisista kasvot suuttumuksesta hehkuen ja kivulloisen juhlapuhujan siirtyessä jonnekin syrjemmälle »rykimään, aivastelemaan ja vatsaansa pitelemään».
Kerrotaan edesmenneestä kuuluisasta ja upporikkaasta kiinalaisesta valtiomiehestä Li-Hung-Tshangista, että hän aina sairastui vakavaan diplomaattiseen tautiin (taisi silloin tällöin tilapäisesti kuollakin), kun neuvotteluissa eurooppalaisten valtiomiesten kanssa tuli tiukka paikka.
Ehkä tulee meille kajaanilaisesta Nahkalan Antista uusi Li-Hung-Tshang?
(1922.)
OHRANAT
Emme ole sattuneet tapaamaan yhtään minkään kommunistilehden numeroa, jossa ei olisi ollut edes jotain ohranasta. Enemmän tai vähemmän. Tavallisesti enemmän. Tilanpuute ei tee ensinkään kiusaa, kun on kysymys ohranoista.
Jos joku muu sattuu sellaisen numeron tapaamaan, niin olisi hyvä ja lähettäisi sen meille. Emme maksa siitä mitään, koska järkevä periaatteemme on olla maksamatta sellaisesta, minkä kukaties voi kiitoskaupallakin saada, mutta me ajattelemme hyvää lähettäjästä. Teosofian mukaan on tällaisella hyvällä ajatuksella suurempi vaikutus kohteensa terveyteen ja hyvinvointiin kuin verenpuhdistustipoilla ja isolla ruokalusikallisella mikstuura simpleksiä. Liittäisimme lehden harvinaisuuskokoelmiimme, joihin otetaan vain todella merkillisiä harvinaisuuksia.
Oikea sosialisti ei usko eikä liene ennenkään uskonut kaviojalkaiseen ja sarvipäähän paholaiseen, sillä etenkin vanhemman polven sosialisti on hyvin lukenut Ingersollinsa, joka nyrkit pystyssä taisteli sielunvihollista vastaan. Oikealla vanhan polven sosialistilla oli omana pahimpana pöppönään »porvari», lausuttuna niin monine ärrineen kuin mahdollista. Ja vanhan, Valppaan aikuisen »Työmiehen» lukijat muistavat vielä, mikä peloittava hirviö ja kummitus tuo »porvari» oli. Vanha, nilkuttava ja lyhyine tynkäsarvineen pikemminkin naurettava kuin kammottava paholainen oli viaton ja yksinkertainen veikko »porvarin» rinnalla.
Tietysti on porvari vieläkin porvari. Mutta »Posthumus, Posthumus», itki roomalainen runoniekka, mikä on suomeksi tulkittu sanoilla »aika rientää». Kaikki maailmassa haalistuu ja vaalenee vähitellen. Julma porvari nimikin on menettänyt entisen tenhonsa. Se lausutaan vielä, mutta enemmän noin niinkuin ohimennen, jonkinlaisena lievempänä kirosanana kuten peijakas t.m.s. Sen entisen valta-aseman sosialistisessa ja eritoten kommunistisessa kielenkäytössä on vallannut ohrana. Ohrana on tunkenut syrjään lahtarinkin. Nyt on »ohrana» osapuilleen vanhan »porvarin» ja lahtarin yhteissumma, kerrottuna kuinka suurella luvulla tahansa.