Kun nyt kommunistit, jotka nimenomaan ovat ilmoittaneet tulevansa eduskuntaan vain kiusantekoon ja saadakseen häiriötä aikaan, kerran ovat siellä ja näyttävät alkavan leipääntyä ja tuntea olonsa kodikkaalta ja rupeavat tositeolla toteuttamaan ohjelmaansa, niin olisi mielestämme ryhdyttävä miettimään keinoja, millä heidät saadaan jotenkuten pysymään nahoissaan.
Valtiopäiväjärjestyksen mukaan ei puhemiehen tehtäviin kuulu sellaisten edustajien heittäminen korkeimman omakätisesti alas puhujalavalta, jotka eivät suvaitse ottaa huomioonsa puhemiehen määräystä puheenvuoron lopettamisesta. Jos taas porvarillisten edustajien on joka kerta noustava ylös paikoiltaan ja riennettävä toimittamaan häätö, niin aikaansaa sekin häiriötä, keskeytyksiä ja hämminkiä eduskuntatyössä.
Voitaisiin ajatella jonkinlaisia pedellejä, jotka tunnettaisiin virkapuvuistaan, ja joiden tehtävänä olisi puhemiehen päätösten toteuttaminen niissä tapauksissa, jolloin niiden täytäntöönpanoon tarvitaan ruumiillista voimaa. Pedelleiksi olisi tietenkin otettava vahvoja ja kookkaita miehiä, tunnetuilla raskaansarjan painijoilla etusija. Pelkkä tieto tällaisten pedellien olosta jossakin kamarissa Heimolassa vaikuttaisi epäilemättä rauhoittavasti yleismaailmallisessa vallankumoushurmiossa oleviin puhujiin.
Mutta nykyisellä sähkön aikakaudella on olemassa huokeampia ja miellyttävämpiäkin keinoja. Puhemiehen pöydässä on oikealla puolen nappula, jota painamalla sähkökellot rupeavat soimaan koko talossa ja kutsuvat edustajat istuntosaliin istunnon tai äänestyksen alkaessa. Me esitämme, että pöydän vasemmalle puolen laitetaan toinen nappula, ja puhujalavojen permannot muodostetaan ponnahduslaudoiksi. Jos puhemies painaa vasemmalla puolen olevaa nappulaa, ponnahtaa puhuja kauniissa kaaressa takaisin ryhmänsä helmaan. Ryhmän asiana on ojennetuin käsivarsin pitää huolta siitä, että lentäjä »päättää kaaren kaunihisti», eikä alastullessaan loukkaa itseään.
Puhemiehen asiana on pitää huolta siitä, ettei hän hajamielisyydessään paina väärää nappulaa. Varmuuden vuoksi olisi ehkä parasta, että ulosheittonappula olisi punainen ja sen päällä lasikupu niinkuin palokunnan hälyytyskaapeissa.
(1922.)
VIRALLISIA TIETOJA KARHUJEN, SUSIEN JA KETTUJEN KUVERNEMENTISTA
Neuvosto-Venäjän uusin ehdotus Suomen hallitukselle on meitä suuresti lämmittänyt.
Etenkin se kohta, jossa esitetään, että käytäisiin neuvotteluihin rauhansopimuksen 35 artiklan valtiopetosrikoksia koskevien määräysten ulottamisesta myöskin vastaaviin rikoksiin, jotka ovat tehdyt rauhansopimuksen voimaanastumishetkestä tähän päivään saakka.
Tämä suunniteltu suosionosoitus ja laupeudentyö, jonka itu on putkahtanut Neuvosto-Venäjän äidillisestä sydämestä, sisältäisi toisin sanoen sen, että meillä avattaisiin vankilan portit niille maankavaltajille, kommunistikiihoituksen levittäjille, vakoilijoille ja sotilassalaisuuksien myyjille, jotka ovat sattuneet joutumaan käpälälautaan ja lueskelevat nyt toistaiseksi joutessaan tiilenpäitä, kiinnittäen erityisesti huomiota siihen, kuinka monta tiiltä on pitkin- ja kuinka monta poikkipäin kussakin neljässä seinässä.