Ymmärrämme hyvin sen hellän osanoton, jota Neuvosto-Venäjä tuntee mainittua arvoisaa joukkiota kohtaan. »Omaansa lempokin nuolee», sanoo eräs porvarillinen sananlasku.
Neuvostohallitus olisi yksin tein voinut esittää 35 artiklan määräysten ulottamisen hamaan epämääräiseen tulevaisuuteen ja yleiseen maailmanvallankumoukseen saakka, joka yhä edelleen on tulossa. Se olisi tietenkin ollut vielä suurempana konkariaskeleena »vahvan keskinäisen luottamuksen perustuksen luomista kohti ja hyvien naapuruussuhteitten vahvistamiseen Venäjän ja Suomen välillä».
Pankaamme pois siis kaikki sarvet ja torahampaat, rakentakaamme rauhaa ja naapurisopua, älkäämmekä kävelkö kuin kaksi lautapäätä härkää, joista toinen on punainen ja toinen valkoinen. Sovinto ja ystävyys on paras, heijuuh! sanoi Esko.
Sitäkin parempi, kun siihen voidaan niin helposti ja yksinkertaisesti päästä.
Itäisen naapurimme diplomaattisen aloitteen johdosta on huomiomme taas hetkiseksi kiintynyt sikäläisiin oloihin, ja mielenkiinnolla olemme lukeneet pietarilaisen bolshevikkilehden »Krasnaja Gasetan» viime numerosta uutisia.
Niistä havaitsemme m.m., että viime perjantaina on pidetty Pietarin neuvoston raha-asiain-, tuotanto-, muonitus- ja kunnallisen osaston yhteinen kokous. Käsiteltiin »kysymystä raha-asiain järjestämisestä». Se kuulostaa hieman yllättävältä, sillä meikäläisten uskonveljien uutisista päättäen ei bolshevikkien raha-asioissa pitäisi olla mitään järjestämistä. Ne ovat aina järjestyksessä. Järjestelemistä tarvitsevat raha-asiat ovat vain luhistuvan kapitalistisen yhteiskunnan mädännäisyyksiä.
Pietarin neuvoston kokouksessa kuitenkin ilmoitettiin, että Pietarin kuvernementissa olivat viime vuonna paikalliset tulot peittäneet noin 26 % menoista. Vajaus ei ole suuren suuri, mutta kuitenkin 74 prosenttia koko putsetista. Onhan sitä siinäkin aihetta tuumia pikku järjestelyä.
Neuvoston vallankumoukselliset hehkulamput raapivat punaisia partojaan ja tuumailivat keinoja tulojen kartuttamiseksi, mutta »tieto sanomalehti-ilmoitusten aiotusta verottamisesta aiheutti ivaa ja vastalauseita, kun lehdet päinvastoin olisivat avustuksen tarpeessa».
Lopuksi kokous »tunnusti hallituksen rahapolitiikan oikeaksi ja hetken vaatimuksia vastaavaksi».
»Hetken vaatimukset» kai koskevat edelleenkin uusia nollia, sillä t.k. 18 p:nä noteerattiin kultarupla Neuvosto-Venäjällä virallisesti 18,000,000 neuvostoruplaksi. Kuinka monta nollaa siihen epävirallisessa elämässä lisätään, sitä ei lehti mainitse ja lieneekin se enimmäkseen makuasia.