Edelleen kehuu kirjoittaja, että suomalaiset kuuluvat hiihtävään ihmisrotuun, ainoaan muka maailmassa, jonka kaikki jäsenet tulevat toimeen suksien päällä. Ja sitten alkaa kirjoittaja taas naureskella ryssille ja ryssien hiihtämiselle, ja kertoo muun ohella, että »venäläisille suksi on suora vihollinen. Olen joskus huvin vuoksi narrannut herkkäuskoisen ryssän suksille. Mies kaatui ennenkuin oli alkuunkaan yrittänyt, nousi sitten pystyyn ja katsahti kauhistuen taakseen. — Herra armahda! Hän uskoi välttäneensä vaarallisen väijytyksen eikä enää lähestynyt suksia».
Kun me joulunpyhinä, täytettynä kinkulla ja tortuilla, lepäsimme divaanillamme nauttien olemassaolosta ja porvarillisesta yhteiskuntajärjestyksestä ja Pälsin kirjasta, ajattelimme tuota hiihtolukua tutkiessamme, että varmaankin on tämä niinkuin kaikenlainenkin ylpeileminen vaarallista ja käy lankeemuksen edellä. Tosin olemme itsekin olleet mainio hiihtäjä nuoruudessamme — vaikka ei tämä maineemme ole levinnytkään laajemmalle kuin parin kolmen samannikäisen liperintaipalelaispojan tietoon, jotka puolestaan, naurettavaa kylläkin, pitivät itseään vielä etevämpänä hiihtäjinä — ja tiedämme siis, että suomalainen on synnynnäinen hiihtäjä. Mutta me olemme myöskin kuulleet kaikenlaisia ihmeitä Neuvosto-Venäjän saavutuksista kaikilla inhimillisen tietämyksen ja taitamuksen aloilla, joten emme olleet ensinkään varma siitä, etteikö ryssä oppisi myöskin hiihtämään. On aina uskallettua lähteä väittämään olevansa ensimmäinen jollakin alalla, silloin kun naapurina on sellainen ilmiömäinen taituri ja nero kuin neuvostoryssä.
Ja niinpä, kun me täällä valkoisen pursuj-tasavallan ohranamaisessa pääkaupungissa parhaillaan vietämme talvikisoja ja pidämme erityistä mökää juuri hiihdostamme, saapuu äkkiä STT:n kautta seuraava tieto, mätkähtäen keskuuteemme kuin pommi:
»Isvestijan mukaan on Moskovan sotilaspiirin joukkojen kesken ollut näinä päivinä hiihtokilpailu, johon otti osaa 14 eri komennuskuntaa eri pitkillä matkoilla. Eräs joukkue on hiihtänyt 122 virstaa 13 tunnissa leväten lisäksi välillä kaikkiaan 32 t. 12 min. Ensimmäisten 8 tunnin kuluessa hiihti joukkue puolitoista puutaa painavan kantamuksen kanssa 78 virstaa saavuttaen täten maailmanennätyksen, joka tähän saakka on ollut Ruotsin armeijalla, joka v. 1913 hiihti 8 tunnissa 65 virstaa. Toinen ryhmä hiihti 180 virstaa 60 t. 30 minuutissa ja kolmas ryhmä 160 virstaa 59 tunnissa levähdykset mukaanluettuina».
* * * * *
Noh, mitäs siihen sanotte, Pälsit ja muut?
Ryssä nousi suksille, otti puolituista puutaa hartioilleen ja läksi lykkimään, ja vot, heti tuli maailmanennätys. Vähempi kuin maailmanennätys ei ryssän arvolle olisi sopinutkaan. Ryssällä on maailmanennätys monella muullakin alalla, rahan kurssissa, meteorissa, jonka lähestymisen jyminä kuultiin viikkoa aikaisemmin, ja niin edespäin. Ryssän armeijalla on jo ennestään maailmanennätys juoksussakin, sillä muutama vuosi sitten, Varsovan taistelussa, ryssän armeija juoksi sellaista vauhtia, etteivät puolalaiset suurimmistakaan ponnistuksista huolimatta saaneet sitä kiinni.
Ja nyt on maailmanennätys myöskin hiihdossa.
Oli luonnollista, että siitä tuli maailmanennätys, jos kerran mitään tuli.
Kysyttäväksi vain jää: