Meikäläisten kommunistien ei kuitenkaan pidä tästä pahasti pelästyä. Luonnollisesti itkee heidän sydämensä verta kommunistiseen elämään tuomittujen bulgaarialaisten aatetoveriensa kovan kohtalon vuoksi, mutta omalta mieskohtaiselta osaltaan voivat he tuntea itsensä turvallisiksi. Täällä eivät vallitse Balkanin olot, täällä saavat kommunistit kyllä edelleenkin elää porvarillisessa yhteiskunnassa, eikä kukaan pakota heitä perustamaan kommuunia. Pikemminkin heitä estellään moisesta onnettomuudesta.
Tässä valkoisen hirmuvallan ohranamaisessa järjestyksessä on ainakin se hyvä puoli.
Saa nyt sitten nähdä, millaisen mötäkän kommunistiset lehtemme nostavat, jos sobranje todellakin hyväksyy, niinkuin kylläkin mahdollista on, Bulgaarian hallituksen epäinhimillisen julman lakiehdotuksen.
(1923.)
SIINÄ SE VASTA MIES!
Järvi lepää rasvatyynenä. Kuuma on. Ilma väreilee paahtavaisuuttaan. Kalat ovat idiootteina, eivätkä välitä pyydyksistämme vaan lausuvat niille raukean halveksimisensa.
Laiskottaa. Huomaamme, ettemme ole Trotski. Trotskia nähtävästi ei laiskottaisi tässäkään tilanteessa.
Olemme syventyneet erääseen täkäläiseen lehteen lainattuun kuvaukseen Trotskista, Neuvosto-Ryssän nykyisestä pääjehusta. Kuvausta ei ole kirjoittanut Trotski itse — ainakaan ei hän kainona miehenä ole viitsinyt pistää omaa nimeään alle, — vaan eräs bolshevikkiolojen innostuneena kiivailijana tunnetuksi tullut hra Georges Popov. Ja tällä kertaa on hän virittänyt balalaikkansa Trotskin kunniaksi.
Varmastikaan ei hra Trotski, jonka oikea ja alkuperäinen juutalaisnimi on Bronstein, ole mikään jokapäiväinen vallankumousilmiö. Juutalaisella seikkailijalla, joka jo puolikymmentä vuotta on ollut suurten miljoona-armeijain ylipäällikkö ja joka tällä hetkellä, kun Lenin on myönnetty lopullisesti toheloksi ja pois pelistä joutuneeksi, lienee Venäjän todellinen hallitsija, täytyy olla päässään muuta kuin vanhoja sahanpuruja. Ainakin on hän kavereineen onnistunut saattamaan äsken vielä mahtavan ja pelätyn suurvallan sellaiseen alennustilaan ja viheliäisyyteen, ettei historia ole moista romahdusta nähnyt, ja sekin on jo jotakin, josta hänelle ja hänen kumppaneilleen on annettava täysi tunnustus ja vilpitön kiitos.
Kuitenkin on kaikki se mielestämme vielä vähäistä sen rinnalla, mitä hra Trotski — hra Popovin kuvauksen mukaan nimittäin — muutoin tekee ja ehtii.