Ensiksikin on hänen hartioillaan hallitustaakan pääpaino. Sitäpaitsi on se hän, joka oikeastaan johtaa Venäjän ulkopolitiikan. Hän se on järjestänyt suuret teollisuustrustit, ja hänen kourissaan ne ovat koko kommunistipuolueen ohjakset.
Kuulkaamme edelleen: »Paitsi huolenpitoa punaisesta armeijasta ovat hänen käsiteltävinään asiat, jotka koskevat sisä- ja ulkopolitiikkaa, teollisuutta, kauppaa, kirkkoa, nälänhätää, kaivosteollisuutta, lentolaitosta, kommunistista internationaalia, maailmanvallankumousta, propagandaa, raha-asioita y.m. y.m. Hurjaa vauhtia risteilee hän Venäjän äärettömillä lakeuksilla puuttuakseen itse asioiden kulkuun, missä sitä tarvitaan, tai tullakseen omin silmin vakuutetuksi asiain tilasta. Sillävälin on hänellä aikaa ottaa osaa sotajoukkojen katselmuksiin ja pitää sytyttäviä puheita. Niin, onpa hänellä »vapaahetkinään» aikaa harjoittaa kirjallisia tutkimuksiakin; hän valmistelee lakkaamatta suurteosta »20:nnen vuosisadan kirjallisuudesta». Levätessään maa-asunnollaan Moskovan ulkopuolella sanelee hän puhelimitse tätä teostaan kaupungissa olevalle sihteerilleen».
Puh, sallikaa meidän välillä vähän huokaista. Meille tuli jo hiki hra
Popovin kuvausta suomentaessammekin
Juu, kyllä se on aika poika. Vaikka ei tällaisen ilmiön tarvinnekaan koskaan syödä eikä nukkua, niinkuin muiden ihmisten, niin on se sittenkin paljon ennätetty ja jaksettu, etenkin kun Trotskinkaan vuorokauteen ei mahtune enempää kuin 24 tuntia.
Mutta edelleen! Älkää luulkokaan, ettei Trotski muuta ennättäisi. Kyllä hän ennättää. »Joka päivä lukee Trotski kaikki neuvostolehdet, mikä lueskelu useimmiten aiheuttaa määräyksiä, päätöksiä ja toimenpiteitä, hän tutkii sitäpaitsi johtavat venäläisten maanpakolaisten äänenkannattajat ja maailman sanomalehdistön etevimmät edustajat. Todellisina lepohetkinään syventyy hän Einsteinin, Spenglerin, Kautskyn ja muiden suurmiesten teoksiin».
Jo moinen luku-urakka veisi jonkun muun sällin päivän aivan tarkkaan, mutta me arvelemme, että Trotski muiden yli-inhimillisten kykyjensä ohessa osaa myöskin katsoa kieroon ja lukea kahta lehteä yht'aikaa, samalla kun joku hänen sihteereistään lukee kolmatta lehteä hänen oikeaan korvaansa ja toinen sihteeri neljättä lehteä hänen vasempaan korvaansa.
Trotskin urheiluharrastuksista ei hra Popov mitään mainitse, joten meidän täytyy jatkaa omin päimme. Pysyäkseen ruumiillisesti kunnossa sellaisen työtaakan alla täytyy Trotskin tietysti hoitaa terveyttään ja urheilla. Otaksumme, että hän aamulla mylleröi 15 minuuttia, juoksee sitten maratonin Moskovan ympäri, heittää kuulaa ja keihästä, saavuttaen uusia maailmanennätyksiä, ja toimeenpanee köydenvetokilpailun: Trotski köyden toisessa päässä ja komppania puna-armeijalaisia toisessa päässä. Trotski vetää vastaan haraavaa komppaniaa perässään pitkin ketoa niin että tomu pölisee, ja aidan takana katselevat bolshevikit nakkaavat lakkinsa ilmaan ja huutavat »uraa!»
Trotskista aikakautemme etevimpänä taidemaalarina, kuvanveistäjänä, säveltäjänä, skruuvinpelaajana, huuliharpunsoittajana j.n.e. ei aikamme anna tällä kertaa puhua. Me emme ennätä niin paljon kuin Trotski.
Mutta Trotski ennättää sitä enemmän. Hän tekee kaiken. Muiden bolshevikien ei tarvitse muuta tehdä kuin istua ja pyöritellä peukaloitaan. Vuoroin myötäpäivään ja vuoroin vastapäivään.
Ja ryssien huusholli on edelleen sillä kannalla kuin on. Ja toivottavasti pysyy vielä kauan. Eläköön Trotski!