— Tätä sinne kuuluu, kaupunkiini Pietariin! Nuhan sain! Siellä oli taas tulva. Nevskilläkin vesi lainehti. Polviin asti oli pääkadulla vettä. Saappaiden suista sisään meni. Ja muualla oli vielä enemmän vettä. Te, punaiset hölmöt, kuvittelitte lähettävänne Venäjältä sellaisen tulvan, joka upottaisi koko maailman, mutta siitä ei tullut mitään. Pieni Virokin teille päihin antaa. Mutta aina kun alkaa milloin lounainen tuuli puhaltaa Suomenlahdelta, niin kohta on toinen teidän pääkaupungeistanne hukkumaisillaan, eikä kolmannen internatsionaalin pääpesään pääse muuta kuin soutamalla. Mitäpä te voitte luonnonvoimille?
— Tosi on, kallis ystäväni ja hyväntekijäni! Luonnonvoimia emme hallitse. Pietarista minä viis — tarkoitin Leningradia. Mutta on kamalampi luonnonvoima kuin vesi — venäläinen talonpoika. Sitä emme me bolshevikit ole koskaan ymmärtäneet. En edes minä itse. Mitä hautoo sataviisikymmentä miljoonaa musikkaa? Ja mitä tekevät jälkeläiseni, kirotut pässinpäät, kun se tulva nousee? He vihaavat meitä bolshevikkeja, musikat. Eivät he rakastaneet tsaariakaan, mutta meitä he suorastaan vihaavat. Mitä tehdä, ystäväni ja hyväntekijäni, jolle Venäjänmaan suuruus ja mahti on kallis?
— Kysykää Marxilta! vastasi Pietari tsaari ivaten. — Ehkä on hänen tuuheassa parrassaan joku teoria senkin mahdollisuuden varalta!
Lenin sylkäisi vihaisesti ja läksi.
Mutta maanpäällä painattivat lehdet tavaksi tulleita sähkösanomiaan:
»Pietarin kaupunki on jälleen suurten tulvien vallassa. Nevan vesi on noussut 7 1/2 jalkaa yli normaalikorkeuden…»
(1925.)
»NEUVOSTO-AAPINEN»
Joku kotimaahan äskettäin pistäytynyt aunukselainen on Sortavalaan palattuaan tuonut tullessaan tuliaisiksi »Laatokalle» venäjänkielisen, 10 sivun laajuisen ja Petroskoissa painetun »Aapisen täysikasvuisille». Aapinen tietysti opettaa kommunismin alkeita pitkäpartaisille opetuslapsille ja kuuluu siinä olevan m.m. painettuna seuraavia perustotuuksia:
»Me emme ole aaseja».