Mutta luodessamme näin ikämiehinä katseen taaksepäin tuntuu meistä siltä, kuin olisi itse Lenin nyttemmin tunnustanut, että sillä meidän porvarillisella aapisellakin oli puolensa.
Hän on nukahtanut pienen unosen kommunistihuumauksensa jälkeen. Pää tuntuu hieman raskaalta ja kitalaki epämiellyttävän kuivalta, mutta samalla ovat kaikki joutavanpäiväiset haaveet haihtuneet. Hän siemaisee kulauksen kylmää teetä, pesee kasvonsa raikkaalla vedellä ja tuntee itsensä verrattain uudeksi ihmiseksi. Sitten hän lähtee neuvoston kokoukseen, nyykäyttää päätään eräille uskotuilleen, puristaa ohimennen jonkun kättä, astuu puhujalavalle ja alkaa puhua:
— Taisi tulla eilen illalla vähän hummattua… sattuuhan sitä. Aatteet ovat tietysti sinänsä erinomaiset, mutta niillä on kieltämättä ainakin toistaiseksi se pieni vika, etteivät ne käytännössä kävele — tuskinpa vielä konttaavatkaan. Porvareilla Suomessa on ollut joskus jokin aapinen, jossa oli lause »Aamu iltaa viisaampi». Tänä aamuna minä havaitsin tuon lauselman varsin hyvin mahtuvan myöskin kommunistiseen ajatustapaan. Meidän aapisessamme taas sanotaan: »me emme ole pässejä». Sekin on totta, sillä me olemme painattaneet aapiseemme ainoastaan kommunistisia totuuksia. Mikä on pässi? Se on eräs nelijalkainen, joka puskee päänsä vaikka seinään, tekemättä sitä ennen minkäännäköisiä mittauksia ja arviolaskelmia tuon seinän paksuudesta ja vahvuudesta. Me olemme myöskin puskeneet päätämme kerran toisensa jälkeen meitä ympäröiviin porvarillisiin seinämiin — Suomi, Viro, Puola… hm, ja muutamiin muihin, ja koska en minä ainakaan ole sellainen pässi, joka ei olisi osapuilleen selvillä seinän vahvuudesta ja otsaluuni kestävyydestä, niin olen minä päättänyt, että eilisiltaiset voimalauseet siirretään aunukselaisiin aapisiin ja me ryhdymme tekemään kauppaa porvarin kanssa … löytyväthän ne tunnuslauseet sieltä aapisesta, jos joku sattuisi niitä tarvitsemaan.»
Olkoon Lenin muuten sisimmältään — kukali hänellä mitään »sisintä» on — mikä hyvänsä, niin se tunnustus täytyy hänelle ainakin antaa, ettei hän ole, eikä ole tähänkään saakka ollut mikään pässinpää.
Me olemme kuvitelleet mielessämme sen homeerisen hymyn, joka leikitsee »suuren Leninin» tutkimattomilla kasvoilla, kun hän lukaisee läpi sen Suomen kansaneduskunnan kommunistien Ville Vainion ja Hilda Hannulan allekirjoittaman eduskuntaehdotuksen »Laiksi Suomen hallitusmuodon perusteiksi», joka äskettäin on eduskunnalle jätetty ja kaikessa hauskuudessaan kommunistilehdissä julkaistu, ja jossa esitetään Suomen tasavallan muuttaminen »Suomen Sosialistiseksi Neuvosto-Tasavallaksi» — kaikkea muuta kuin kommunistisessa järjestyksessä, nimittäin:
»Suomen Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty 20 päivänä heinäkuuta 1906 annetun valtiopäiväjärjestyksen 60 §:ssä määrätyllä tavalla».
Arvelemme, että toveri Lenin naurahtaa hörähtää itsekseen, hieraisee huvitettuna leukapartaansa ja murahtaa:
— Vot kak… aamu iltaa viisaampi. Siis laillisessa järjestyksessä — tällä kertaa.
(1925.)