— Aa, se on totta. Kirveet on otettu takavarikkoon. Ei voi jättää tuhmalle kansalle niin vaarallista asetta. Tarttuisit siihen vielä, pöllö, ja päähän kajauttaisit! Mutta tässä on sulle lukemista, toveri. Sitä kun tutkit, niin ajatella et tarvitse ensinkään. Ne ovat toiset miehet, jotka ajattelevat.
Ja kylän kommunisti, ent. varas-Proshka, jätti Ivan Ivanovitshille korallisen bolshevistista »valistuskirjallisuutta».
Mennessään kääntyi hän vielä taakseen katsomaan, heristi nyrkkiään ja uhkasi:
— Vai vielä sinä tässä ajattelemaan, turjake! Jos tulen ja kuonoosi sivautan, niin lähtevät sulta semmoiset tuumailut päästä!
Jonkin ajan kuluttua poikkesi kylän kommunisti taas Ivan Ivanovitshin tupaan.
Ivan Ivanovitsh istui uunin pankolla, huopasaappaisiin, aivinaisiin housuihin ja lammasnahkaturkkiin puettuna. Kädessä oli miehellä bolshevikkin lentolehtinen.
— No mitäpäs nyt, Ivan Ivanovitsh? kysyi kommunisti.
— Luen, näethän itse, vastasi Ivan Ivanovitsh. Kommunisti tuli lähemmäksi.
— Voi sinuas, tomppeli! huusi kommunisti. — Lehtihän on ylösalaisin kädessäsi.
— Kuinka minä tietäisin, toveri, miten se on pidettävä? kysyi Ivan
Ivanovitsh. — Minä en tunne kirjaimia.