Hämeenlinnan luokkatietoiset työläiset ovat lopullisesti työlästyneet helsinkiläisiin kommunistihuligaaneihin. Heille on käynyt niinkuin vanhalle Väinämöiselle eräässä tilaisuudessa, mistä mainitaan, että kuuluisa kansallisrunoilijamme silloin suuttui ja häpesi. Heidän mielestään on Helsingin toverien menettely ollut liikaa, niinkuin se kemiläinen naiseläjä sai kissoja liikaa. Meidän kai täytyy ensin kesken kaiken kertoa se Kemin asia?
Kemin naiseläjä oli tuntenut yksinäisyyttä ja hankkinut kissan seurakseen ja hoivatakseen sitä. Kissa viihtyi erinomaisesti, eikä sillä ollut puutosta mistään, ja se ylisti tuttavapiireissään niin innokkaasti uutta asemaansa, että tuttavapiireissä heräsi kateudensekaisia uteliaisuuden tunnelmia. Ja eräänä päivänä ilmestyi naiseläjän asuntoon toinenkin kissa.
Naisihminen ei siitä ollut pahoillaan, eikä vielä siitäkään, kun kissoja seuraavana päivänä oli kolme. Mutta kun kissat näkivät, että heitä suvaitaan, niin tuli niitä uusia joka päivä lisää, niin että niitä lopuksi oli yksitoista!
Kissat täyttivät kaikki paikat, niitä oli tuoleilla ja sängyssä ja ikkunalla ja vaikka missä, ja ne olivat syödä naiseläjän perikatoon. Naisihmisen täytyi näin ollen pyytää, että jos herrasväki olisi hyvä ja lähtisi sinne mistä on tullutkin. Naiseläjä avasi vielä ovenkin ja sanoi, että siitä on uloskäynti, hyvästi nyt ja kiitoksia, käynnistä!
Mutta kissat eivät lähteneet ajamallakaan, sillä niistä oli hyvä niinkuin nyt oli, ja ne sähisivät ja sylkivät ja uhkasivat kynsiä emäntänsä hyvän omaksi, jos hän uskaltaisi ryhtyä joihinkin väkivaltaisuuksiin.
Naisihmisen täytyi nyt kääntyä miesväen puoleen apua pyytämään, ja lopuksi tuli eräs iso miehenrumilas ja sanoi, että kyllä hän kissat sortteeraa, mikäpäs siinä. Ja hän ryhtyi heti asianomaisiin toimenpiteisiin ja passitti kissan toisensa perästä niinsanotuille autuaammille metsästysmaille. Mutta kun hän oli lopettanut viiden kissan maallisen vaelluksen, niin valtasi kauhu ne kuusi, jotka vielä olivat jäljellä, ja ne huusivat toisilleen, että tappaa se tuo hurjimus meidätkin, jollei nyt lähdetä muille markkinoille. Ja kissat livistivät niin että häntä suorana.
Mikä on liikaa, se on liikaa. Ja niinkuin sanottu, helsinkiläisten kommunistien vierailunäytäntö Hämeenlinnassa viime lauantaina oli ollut Hämeenlinnan työläisistäkin liian paksua.
Jo kesällä kerrottiin lehdissä, että Tampereelle oli Helsingistä saapunut sakki suomalaisia ryssiä, nimittäin helsinkiläisiä kommunisteja, joilla oli yllään housujen päälle vedetty punainen paita, paidan päällä nahkaremmi, jalassa pussihousut ja saappaat, lakissa bolshevikkiryssien kokardi ja hihassa jonkinlainen punainen tähti. On epäämätön todistus suomalaisesta pitkämielisyydestä, että tällainen hävettävä ja suomalaista työläistä häpäisevä roskajoukko sai selkäsaunatta esiintyä kirkkaalla päivällä, aiheuttamatta yleisön taholta muuta kuin ivaa ja hyvin ansaittua halveksimista.
* * * * *
Viime lauantaina vietti Hämeenlinnan muurarien ammattiosasto 25-vuotisjuhlaansa. Mielialaa kohottamaan oli Helsingistä taas sinnekin saapunut ylläkuvatunlaisia suomalaiskommunistisia punapaitapolsuja, ja paikkakunnan työväenlehti kertoo häpeän punan nousseen monen rehellisen työmiehen poskille moisen iljettävän näyn nähdessään.