Eikä asia vain tahdo oikein selväksi tulla.
Toveri Cohn koettaa sähköttää niin selvästi ja vakuuttavasti ja rehellisesti ja vilpittömästi ja peittelemättömästi ja avomielisesti kuin vain vallankumouksen tekijät osaavat.
»Toveri Joffe antoi minulle rahat marraskuun 5 ja 6 päivän välisenä yönä».
Huomatkaa, kuinka tarkoin muistan ajan! Oli yö, ja tähdet paloivat taivaalla, kun toveri Joffe pani setelipinkat eteeni pöydälle.
Mutta kun toveri Joffe muistuttaa, että olemmehan me saaneet paljon enemmän rahaa, niin täytyy minun asian kaikinpuoliseksi selvittämiseksi ja valaisemiseksi huomauttaa:
»Tällä ei ollut mitään tekemistä niiden rahaerien kanssa, jotka hän aikaisempien ilmoitusten mukaan oli antanut aseiden ostoa varten».
Nehän ovat aivan eri rahoja. Eihän nyt ole niistä kysymys. Nyt on kysymys niistä yörahoista.
Ja mitä niihin tulee, niin on seikka seuraava:
»Käytin rahat vallankumouksen levittämiseksi, mutta valitan, ettei minulla ollut tilaisuutta käyttää koko määrää».
Kyllä minä, saakeli soikoon, olisin pannut luistamaan joka kopeekan, mutta kun se vallankumouksen vietävä tuli vähemmälläkin.