PETKUTUSTA JA VÄÄRENNYSTÄ
En halua luottaa enää muihin kuin siihen vanhaan, vilpittömään suteen. Se on rehellinen sielu näinä turmeluksen aikoina, eikä viitsi muuttaa muotiaan. Suden muoti, niinkuin lapsetkin tietävät, on se, että se liikkuu mieluimmin lammasten vaatteissa. Ja kun kaikki sen tietävät, niin ei se petä ketään. Jos näet otuksen, jolla on yllään lammasten vaatteet, niin tiedät sen ilman muuta sudeksi ja voit rauhassa mennä taputtelemaan sitä päälaelle, mikäli sinun on tapana taputella susia päälaelle.
Mutta muuten ei voi luottaa enää mihinkään. Jos näet hyvintehdyn oikeannäköisen tuhatmarkkasen, niin on se väärä, etenkin jos sen ovat valmistaneet Kalle Viinikainen, Erkki Jämsén ja Bernhard Korhonen Rautalammilla, ja jos näet vielä paremmin tehdyn väärännäköisen kymmenmarkkasen, niin on se oikea, varsinkin jos Suomen Pankki myöntää sen tekemäkseen. Suomen Pankki näkyy aina tahtovan itselleen kunnian kaikista hyvintehdyistä ja oikeista kymmenmarkkasista. Mutta myöskin Kalle Viinikainen Rautalammilta on saanut hyvät arvostelut teoksistaan, paljon paremmat kuin Helsingin nuoret taiteilijat saivat kevätnäyttelystään. Saa nähdä, eikö Suomen Pankki taas kiiruhda selittämään, että setelit ovatkin oikeita ja sen tekemiä.
Sillä vaikka ei tässä muutamia päiviä takaperin ollut kysymys kuin pahanpäiväisistä, mutta hyvintehdyistä kymmenmarkkasista, niin teki Suomen Pankki saman tempun. Täällä oli kaupungilla liikkeellä sangen hyvin tehtyjä kymmenmarkkasia. Koska ne olivat niin hyvin tehtyjä, niin leimasi yleinen mielipide ne tietysti vääriksi. Mutta Suomen Pankki sanoi, että kyllä ne ovat oikeita — meillä tehtyjä…
Huonommin tehtyjä ei arv. pankki sitä vastoin koskaan tunnusta omikseen. Se on niin sen tapaista. Missä määrin se on kaunista ja vaatimatonta, siihen emme tahdo vastata.
No niin. Tässä maailmassa tai ainakin tässä maassa on sekä oikeaa väärennettyä rahaa että väärennettyä oikeaa rahaa, eikä se meitä ollenkaan ihmetytä, emmekä me voi koskaan olla varmat siitä, kumpaa lajia meillä on kukkarossa, vai onko kumpaakaan lajia.
Mutta se on meistä ihme, että täällä löytyy sellaistakin tavaraa kuin vääriä ämmiä, väärennettyjä vanhoja akkoja.
Mihin voi enää luottaa tässä maailmassa, ellei edes siihen, että vanhat ämmät ovat oikeita eivätkä väärennettyjä? Näet Kouvolan asemalla vanhan koukkuleukaisen akan ja ajattelet, että hyi perhana, onpas tuossa pahannäköinen ämmä, mutta sepä onkin väärennetty ämmä, valmistettu nuoresta tytöstä eräillä yksinkertaisilla menettelytavoilla, jotka tunnetaan jokaisella paremmanpuolisella seuranäyttämöllä.
Se on vanha uutinen, että vanhat ämmät yrittävät joskus, mahdollisuuksien mukaan, väärentää itsensä nuoriksi tytöiksi, ja se on, vaikkakaan ei juuri puolustettavaa, niin ainakin inhimillisesti ymmärrettävää. Mutta ajatus pysähtyy ja päätä huimaa, kun nuoret naiset alkavat väärentää itseään vanhoiksi ämmiksi. Se on huikeampaa kuin Poen kertomus likinäköisestä monsieur Froissartista, joka kosi isoäitinsä isoäitiä.
Kouvolan asemalla vangittu väärennetty ämmä kuljetti bolshevistista kirjallisuutta. Väärennetyt ämmät ovat siis bolshevikkeja, ja vain todelliselle bolshevikkinaiselle voi leimahtaa päähän sellainen pöyristyttävä ajatus kuin itsensä naamioiminen vanhemman näköiseksi kuin todellisuudessa on. Silloin kun joku oppi voi viedä naisen niin kauas todellisesta luonnostaan, niin ei tarvita loistavampaa todistusta siitä, että se oppi on isästä p- -leestä.