ASELEPONEUVOTTELUT
On niin tyynnyttävää lukea päivästä toiseen uutisia Suomen ja Venäjän välisistä aseleponeuvotteluista.
Tuntee mielihyvää, joka riittää melkein aamiaiseen asti, todettuaan, että aseleponeuvottelut jatkuvat. Jatkuvat häiriytymättä.
Ohjelman mukaan, joka kuuluupi: hiljaa hyvä tulevi, ajatellen aivan kaunis.
Ja miksikä täytyisi meidän — tai heidän — iskeä päämme seinään suuressa touhussa?
Ennättäähän tässä vielä. Katsellaan nyt.
Me olemme Neuvosta-Venäjän kanssa käyneet eräänlaista sotaa jo kaksi vuotta. Ja me kykenemme jatkamaan sitä vielä kaksikymmentä vuotta. Jos niikseen tulee. Ja jos sotatoimet yhä edelleenkin voivat supistua eräänlaiseen vihanpitojurnutukseen rajan kahden puolen ja halveksiviin silmäyksiin.
Niin että eipä niillä aseleponeuvotteluillakaan siis ole niin erinomaista kiirettä.
Mutta niitä pidetään kuitenkin vireillä, maltillisessa hengessä, ja se on pääasia.
Silloin tällöin kokoontuvat suomalaiset ja venäläiset valtuutetut keskustelemaan aselepoehdoista.