»Täss' seikka vielä kerrottava lie nyt: Tuon kouvon nimeä ei kenkään tiennyt, ja perustuikin tähän nimehen juur voima sekä valta jättien».
Aivan niinkuin hra Tannerin valta, voima ja kunnia Hakalan punikkitorpassa Mouhijärvellä.
Pappi, jolle Pohjoismetsän jättiläinen oli rakentanut kirkon sillä ehdolla, että saa palkakseen kaivaa silmät papin päästä, kuuli sattumalta jättiläisen akan laulavan lapselleen: »Viel' isäs valta vankka on kuin vuori; jäi salaan ihmisiltä vieläkin ett' erämaiden kuningas on Finn».
Ja kun jättiläinen tuli vaatimaan papilta palkkaansa, niin laukaisi pappi hänelle nimen vasten naamaa: »haastelkaamme hiukan, ukko Finn».
»Hyi, sana tuo se tuiskahutti tulta, ja tomu mäillä tuoksi, siukui multa! Siin' ukko seisoi kuin patsas vaan, ei kättä liikuta, ei jalkaakaan».!
Sosialidemokraattinen puoluejättiläinen Väinö Tanner tuli lopulta sanoneeksi nimensä, ja siihen se sitten loppuikin koko juhlallinen jännitys. Lumous oli poissa.
»Suomen Sosialidemokraatissa» on sitten koetettu tehdä asiasta julma numero, mutta se näkyy kuivavan lopuksi kokoon kuin lasaretin suurus. Sillä kärpäsellä ei näytä olevan oikein voimia kasvaa härkäseksi.
Nyt te tiedätte, miksi hra Tanner ei tahtonut sanoa nimeään
Mouhijärvellä.
Valitettavasti ei hänelle riittänyt sisua pysyä järkähtämättömänä, joten hänen mahtinsa romahti.
(1920.)