Messuilla olisi tämän näytelmän pitänyt tapahtua. Omassa paviljongissa. Taikka jossakin teatterissa. Näyttämöllä. Koroitetut pääsylippujen hinnat.
Valitettavasti on se jo myöhäistä.
(1920.)
JOKU MÄÄRÄ AAPISIA, ESIM. 100,000,000,
saisi nyt hyvin kauppansa. Nimittäin venäjänkieliset aapiset. Suljemme asian kustannusliikkeittemme huomioon. Siitä voisi tulla paremmanpuolinen afääri.
Niinkuin näet tiedetään, on Venäjällä ryhdytty lukuhommiin. Lukutaito ei ole ollut venäläisen vahvimpia puolia, mutta nyt on muutos tapahtumassa. Hallitus on yksinkertaisesti antanut lain, että jokaisen venäläisen on opittava lukemaan ja kirjoittamaan kuuden kuukauden kuluessa. Ei se ollut sen monimutkaisempi juttu.
Joka ei kuuden kuukauden kuluttua osaa konstia, saa sakkoa 5,000 ruplaa.
No, se nyt ei kai ketään säikäytä. Onhan niitä ruplia. Mutta ellei sakko auta, niin tulee kovempaa perässä. Laiskanläksyläiset tuomitaan pakkotyöhön tai menettämään leipäkorttinsa.
Millä tavoin otetaan 6 kuukauden kuluttua selville, osaako Venäjän kansa lukea?
Arvattavasti toimeenpannaan koko maata käsittävät yleisvenäläiset neuvostolukukinkerit. On siinä popotus, kun joku sata miljoonaa tai enemmänkin ukkoa ja akkaa tavailee ja kakistelee kurkkuaan. Kyllä siinä tulee monta tukkapöllyä, ja moni pitkäpartainen mushikka pääsee pöydän alle häpeämään.