Tarvittaisiin nyt sata miljoonaa aapista.
Ja sata miljoonaa ällätikkua.
Kokonainen suuri metsä ällätikuiksi.
Venäjä itse ei voi aapisia painattaa siitä selvästä syystä, ettei ole varattu paperia. Paperi on käytetty ja tarvitaan yhä edelleenkin 1,000 ruplan seteleiksi. Joita painetaan 3 miljoonaa kappaletta päivässä, mutta joita tarvittaisiin 5 miljoonaa päivässä, koska päivittäinen setelintarve on 5 miljardia neuvostoruplaa.
Mutta saakoot mushikat aapisia tai ei, niin lukemaan on opittava. Olisi
opittava yksin tein kirjoittamaankin, mutta sillä vaatimuksella ei
Lenin itsekään liene totta tarkoittanut. Kunhan nyt ensin lukemaankin.
Sakkojen, pakkotyön ja leipäkorttien menettämisen uhalla.
Ja ellei sekään auta, niin onhan neuvostohallituksella vielä viimeinen ja tehokkain keinonsa jäljellä. Ampuminen. Annetaan uusi laki, jonka mukaan kaikki ne, jotka eivät vuoden kuluttua osaa lukea, ammutaan. Kun se pikku puhdistus on toimitettu, voi ampumatta jääneestä osasta väestöstä sanoa, että se on lukutaitoista.
Jos kuitenkin venäläiset sitä ennen ottavat kiinni Leninit ja Trotskit ja kaikki muut suuremmat ja pienemmät komissarionsa ja ripustavat ne näkyville paikoille nuoranjatkoksi, niin voi siitä päätellä, että mushikat todellakin ovat oppineet 6 kuukaudessa sen taidon, jota ne eivät tähän saakka ole oppineet 600 vuodessa.
(1920.)
IHANNEVALTAKUNNAN »RAHAT».
Ajat kuluvat ja aurinko ja kuukin nousevat ja laskevat, ja lopuksi tulee sellainenkin päivä, jolloin aletaan saada jonkinlaista järjestystä sillä laajalla alueella, joka ennen muodosti »suuren ja pyhän» Venäjän valtakunnan, niinkuin ryssät itse, jotka aina ovat olleet jonkunverran runsaspuheisia, rakastivat sanoa.