Hän tuli, hän näki, ja hänet voitettiin.
Oli muudan Denikin.
Hän nousi etelässä, ja hänellä oli paljon miehiä ja hevosia ja hän läksi kohti Moskovaa.
Hän tuli, hän näki, ja hänet voitettiin.
Kumpikaan näistä herroista ei pitänyt tarpeellisena erikoisesti kiirehtiä Suomen itsenäisyyden tunnustamista. Ennättääpähän siitä sitten keskustella, velihopeat, kunhan on päästy Pietariin ja saatu sinne muutamia satoja tuhansia hyvästivarustettuja Iivanoita, Vassileita ja Nikolashkoja. Vot sitten keskustellaan naapurienkin asioista.
Missä nyt lienevät Koltshakit ja Denikinit.
Tuli sitten näyttämölle Wrangel, kasakka reima ja solakka. Hän teki, niinkuin Lermontow kauniisti laulaa »Kasakan kehtolaulussa»:
»Aika rientää nopeasti
Alkaa sunkin työs:
Ratsaille käyt rohkeasti,
Pyssyn sieppaat myös».
Hän tuli ja hän näki ja hänet nähtiin. Mutta häntä ei vielä ole voitettu. Tosin ei hänkään vielä ole voittanut.
Mutta hän on ennättänyt tehdä tunnetuksi, ettei hän ole tunnustava Suomen itsenäisyyttä. Että hän pitää edelleenkin Suomea Venäjän valtakunnan osana.