— Hukkuuhan se köyhä… tässä yhteiskunnassa, murahti tov. Lötjönen, ja
Kaisa Kompura kirkasi äkkiä:
— Vaan kun tulee roletaarin tiktatuuri, niin tasasesta kivestä lasketaan Pöllölässä kujoset, niinkuin kauppaneuvos Tossavaisen katukonki kaupungissa!
Mutta Reeta Sinkkonen ärjäsi:
— Ole vohkimatta siinä, Kompuran akka, ja ala sukkelaan pestä noita osuuskaupasta ostettuja uusia kahvikuppeja!
— Omalla rahallaanko se Reeta on ostanut uusia kahvikuppeja? tiedusteli Israel Huttunen, ahtaen kessuja piippuunsa ja tarjoten tov. Lötjösellekin.
— Kenenkäs sitten! sanoi Reeta Sinkkonen, kooten hiiliä ja palavia kekäleitä patakoukussa riippuvan kahvipannun alle. — Mitäs tällä puoluerähjällä olisi, kun se Karvisen perhana vei keväällä laivamieheksi lähtiessään osaston koko kassan, niin ettei jäänyt kuin 15 penniä, joita se rosvo ei ollut huomannut, kun olivat pudonneet lootan rakoon.
— Mitäpäs sitä enää muistella, näin kommunistien kesken, kun on jo osastokin antanut sille Karviselle amnestiian sillä ehdolla, että maksaa takaisin syksyllä, muistutti Israel Huttunen vähän paheksuvasti. — Sitä voi toverillekin sattua vahinko vielä tässä porvarillisessa yhteiskunnassa.
— Olisin minä antanut sille semmoisen amnestiian, ettei olisi voinut viikkoon maata muuten kuin mahallaan! huusi Reeta Sinkkonen äkäisesti. — Vaan kun piti minun juuri pahan nenällä joutua porvarin linnaan.
Joutomies Aatami Lötjönenkin murahti, todistaen:
— Olisi se kyllä saanut Karvinen oikein lojaalin saunan, jos olisi joutunut tämän Sinkkosen Reetan kynsiin, arvelen…