— On sitä lorottanutkin tänä kesänä, mistä riittäneekin? Ei taida tulla mitään heinänteosta, jos vielä heinäaikaan sitä peliään pitää, arveli Kaisa Kompura.
— Joutaapa nuo kastua… porvarin heinät! murahti tov. Lötjönen.
— Antaa kastua, antaa kastua! huusi Reeta Sinkkonen, joka kauhalla ammensi vettä ovenpielessä olevasta korvosta suureen kahvipannuun.
* * * * *
Vähitellen alkoi kokoontua kommunistisia soluja.
Ensiksi tuli Israel Huttunen, entinen työväenyhdistyksen puheenjohtaja, minkä yhdistyksen nosket olivat törkeällä ääntenenemmistöllä vallanneet oman hajoituskoplansa halpamielisiä tarkoitusperiä palvelemaan.
Pyyhittyään lokaa pieksuistaan oven edessä oleviin havuihin ja niistettyään nenänsä sormillaan astui Israel Huttunen sisään, lausuen arvokkaisuudella:
— Kommunistisella tervehdyksellä!
— Terve, terve! vastasivat Kaisa Kompura ja Josehviina Rytkyläinen, ja tov. Lötjönen vääntäytyi penkillä istualleen, haukotteli ja painoi hatun lujemmin päähänsä.
— Hukkuu kohta köyhä rapaan noilla porvarien kujilla, valitti Israel Huttunen, lyöden märkää hattuaan pieksunvarteen ja ripustaen sen sitten puunaulaan seinälle valumaan.