— Puoluetervehdyksellä! lausui Reeta Sinkkonen kimakalla äänellä, ja huusi sitten:
— Korjaa pois Kaisa rytkysi uunin edestä, jotta pääsen internaalille kahvin keittoon!
— Eipä noita vielä kuulu koko naaleja, vastusti Kaisa, ottaen kuitenkin hameen nuoralta ja pujottaen sen ylleen. — Eipähän lentänyt uunista tulipaukkuja hameeseen, vaikka nuo kuusihalot räiskivät kuin lahtarit harjoituksissaan.
— P——leet! murahti tov. Lötjönen.
— Joko sinä kävit leipuri Pussiselta vehnäsiä? kysyi Josehviina
Rytkyläinen.
— Kävin, kävin, mutta pirtua en saanut, kun ei ollut tullut Pussisen poika vielä hakumatkaltaan Jykkälästä, ilmoitti Reeta Sinkkonen.
— Mahtaako sillä olla… Jykkäläisellä? murahti tov. Lötjönen.
— Kun justikään eilen illalla toi kaupungista kanisterin itseänsä vapaariikkiä! huudahti Kaisa Kompura.
— Ka no sitten… jos se oli niin lojaali, murahti tov. Lötjönen, vaipuen mietiskelyihin.
— Kuulkaapas, kun taas lorottaa vettä taivaalta niin että katto rumisee! huomautti Josehviina Rytkyläinen.