POHJOISTUULEN VAIKUTUS TORNION SAUNAOLOIHIN
Kun olemme sanoneet aa, niin tahdomme myöskin sanoa pee ja koska olemme asiallisesti ja meille ominaisella maltillisuudella valaisseet Kemin kaupungin saunaolot, niin on yhtä luonnollinen kuin mieluinenkin velvollisuutemme täyttää sama tehtävä myöskin Tornioon nähden ja tapahtuu se mielestämme mukavasti ja vaivattomasti seuraavalla tavalla:
Olipa kerran — eikä se nyt ollut niin kerrankaan, taisi olla tänä talvena — yksi mies, joka matkusti melkein ympäri pohjoista pallonpuoliskoa, joutuen, niinkuin tämmöisille matkustajille välistä käy, kaikenlaisiin merkillisiin paikkoihin. Tämä mies myöskin yhtyi vaikka mihin, niinkuin sittapörö valitti aidanseipääseen lennettyään, ja saapui lopuksi aina hamaan Tornioon, ja katseli ympärilleen ja sanoi, että vai tämä se sitten on se Tornio, joo, joo.
Sitten se mies tarkasti kaikki Tornion merkillisyydet, joita emme voi tässä luetella, koska emme niitä itsekään tarkoin tiedä, ja tunsi sitten omituista syyhyämistä ihossaan, niinkuin sitä voi tuntea siistikin ihminen, kaikkea muuta kuin sika, etenkin oltuaan matkalla pitkähkön aikaa, ja alkoi kysellä sitä Tornion kuuluisaa kivisaunaa, joka on tunnettu hamassa toisessa valtakunnassakin, ainakin Haaparannan kaupungissa, minkä kaupungin herrasväet ahkeraan pistäytyvät kylpemässä Tornion saunassa ja etuilevat sillätavoin kurssierolla.
No, tämä matkamies neuvottiinkin sille saunalle, ja se on sitä helpommin löydettävissä, kun se on aivan Handolinin sillan päässä, tullipaviljonkia vastapäätä, ja se mies astui sisään ja teki kassalle hyvän iltapäivän toivotuksen ja pyysi saada yhden suomalaisen saunoituksen.
Kassa katsoi tähän muukalaiseen hyvin pitkään, niinkuin katsotaan ihmiseen, joka käyttäytyy epäilyttävästi tai ainakin omituisesti, ja kysyi sitten, että eikös herra ole selvillä viikonpäivistä ja eikös herra tiedä, että tänään on perjantai.
Herra sanoi tietävänsä, että perjantai on, vieläpä koko päivän, ja tottuneensa kylpemään myöskin perjantaina, kun niikseen tulee.
Kassa katsoi suoraan silmiin ja sanoi, että kyllä se tottumus on ainakin Torniossa jätettävä, sillä perjantaina eivät Torniossa saa kylpeä muut kuin naiset.
Pääsi se herra kuitenkin kylpemään, kun nöyrästi pyysi, ja vaikutti asiaan se, että hän oli muukalainen Jerusalemissa eikä tiennyt Tornion säädöksiä ja paragraafeja, mutta hyvin hiljaa varoitettiin häntä olemaan, etteivät Tornion kylpevät Susannat älyäisi, että pukki on päässyt kaalimaahan. Mutta mellakka oli kuitenkin tulla, sillä se herra oli todellakin niin varomaton, että sytytti pukeutumishommissaan savukkeen, ja pianpa alkoi sieltä täältä Tornion suuresta saunalaitoksesta kuulua kimeitä kiljahduksia, jokseenkin samanlaisia kuin porsaat päästelevät, jos niitä pistelee parsinneuloilla, ja joku huusi, että missä on herra, täällä haisee herralta! Miten lienee saunan henkilökunta sitten saanut asian valehdelluksi, niin etteivät Tornion rouvat lähteneet luonnollisesti ja alastomassa kauneudessaan juoksemaan saunasta kotiinsa, joka olisi ollut liian huomattava tapaus Tornionkin historiassa.
No, se herra kylpi hiljaa kuin hiiri, eikä mitään kamalaa tapahtunut, vaikka olikin perjantai, ja kylvettyään se herra läksi taas jatkamaan maallista vaellustaan ja joutui Ruotsin puolelle, mikä ei enää ole erikoinen ihme, jos on kerran Tornioon joutunut.