Sitten arvelivat haukottelevat Vimpelin miehet, että kai tästä mekin joudamme lähtemään, ja hetken perästä jatkoivat he puolinukuksissa matkaansa eteenpäin toisia majataloja ja toisia seikkailuja kohti. Matkallaan näkivät he, että muissakin Alajärven taloissa tehtiin jo ylösnousua, joten se oli kolmas ylösnousu, minkä he joutuivat sinä aamuna näkemään.

Vimpelin miesten suu vetäytyi nauruun heidän sitä ajatellessaan, mutta hymyn keskeytti pitkällinen haukotuskohtaus.

(1923.)

KARVAISET PIKKUÄIJÄT OLLEET SUURESSA VAARASSA SIPPOLASSA

Oli siis tullut jouluaatto 1922 Suomen kansalle ja Sippolan pitäjälle, ja kansa totuuden ja runon kotimaassa ja Sippolan pitäjässä oli pystyttänyt joulukuuset ja sytyttänyt kynttilät ja ruvennut heleällä äänellä laulamaan vanhoja kauniita joululauluja.

Niin myös eräässä Sippolan pitäjän syrjäkylän talossa kylän laidassa metsän reunassa oli tehty ankarat ja perusteelliset jouluvalmistukset ja hankittu runsaasti syötävää, mutta eritoten juotavaa, ei ainoastaan kotimaista, vaan myöskin Viron veljeskansan aikaansaannoksia. Ja talon lukuisat sukulaiset olivat saapuneet näihin lupaaviin joulukesteihin, ja kun hevoset oli riisuttu ja viety talleihin syömään kauroja ja heiniä, ja vieraat olivat käyneet sisälle ja asettuneet taloksi ja saaneet tehokkaat suunavaukset ja nauttineet vielä jonkin aikaa hyvästä sydämestä ja lämpöisestä kädestä tarjottua joulukestitystä, alkoi talossa vallita jouluhumu, joka muistutti hälinää Belsasarin hovin juhlasalissa Hänen Majesteettinsa ollessa hyvällä tuulella, sillä erotuksella kuitenkin, ettei mitään irtonaista kättä ilmestynyt kirjoittelemaan tuvan seinälle mene-tekeleitä.

Ja mieliala kohosi yhä korkeammalle, ollen lopulta, ainakin orsien tasalla, ja silloin aukeni tuvan ovi, ja niitä karvaisia pikkuäijiä alkoi lappautua sisään.

Niitä tuli ensin yksi, karvainen ja pieni ja musta ja pitkäpartainen, ja sumuiset silmät alkoivat pyöriä talonväen päässä, ja meteli tuvassa vaikeni, ja sitten tuli ulkoa tunkeutuvan huurun seassa tupaan toinen pitkäpartainen ja karvainen ja musta pikkuäijä, ja kylmä hiki kohosi talon vieraitten punoittaville ja kuumille otsille levittäen niille jonkinverran viileyttä. Mutta jouluyön pimeydestä ilmestyi tuvan ovelle kolmas pitkäpartainen ja karvainen pikkuäijä, kuitenkin vaihteen vuoksi yhtä kaamean valkoinen kuin edelliset olivat olleet peloittavan mustia.

Kauhistunut talonväki vieraineen karkasi mölisten ylös ja kaatoi lasit ja aikoi ensin paeta tuvasta ikkunoista ja toisesta ovesta jättäen juhlahuoneiston karvaisten kyöpelien haltuun, ja heikoimmat vaipuivat polvilleen ja alkoivat katua syntejään ja muistella tilaisuuteen sopivia rukouksia, mutta eivät tässä hädässä saaneet kokoon muuta kuin että »lapsi olen laulavainen… viis kertaa seitsemän on kolmekymmentäseitsemän…»

Ja neljäs pieni karvainen äijä työntyi tupaan, ja koko ovensuupuoli näytti täyttyvän karvaisista, mustista ja valkeista ja kirjavista pikkuäijistä, mutta silloin eräs rohkeimmista ja eniten Viron veljeskansan virvoituksia nauttineista hyökkäsi karjuen karvaisia paholaisia kohti, ja koko talonväki vieraineen syöksyi tämän esimerkin rohkaisemana perässä ja ryhtyi häätämään pimeyden valtakunnan edustajia ulos tuvasta.