Ja senjälkeen tuli kolmas ukko ja neljäs, ja jokainen toinen toisensa perästä.
Muutamia päiviä takaperin nähtiin Pieksämäen eteläkulman sonniyhdistyksen sonnin kävelevän sateentuhjakassa kuraista tietä pitkin saattamaan lähetetyn naisihmisen perässä rautatieasemalle päin ammattimiehelle palautettavaksi.
Pieksämäen eteläkulman sonniyhdistyksen toiminta oli päättynyt.
(1923.)
KAUHUN YÖ KAJAANIN »ASKEETTISESSA» KAUPUNGISSA
»Saan kunnioittaen ilmoittaa Kajaanissa muuten eletyn tavattoman hiljaista askeettista elämää, vaikka sattuikin välikohtaus — —», kirjoittaa meille eräs Kajaanin laihtuneista ja luisevista, ankarapiirteisistä askeetikoista.
Se välikohtaus, josta nyt koko Kajaanin yhteiskunta pöyristyneenä puhuu, oli semmoinen, että eräät henkilöt, joilla oli käytettävänään hyvä ja komea auto, olivat tahtoneet panna kajaanilaiset askeetit ja lihansakiduttajat pienelle nykyaikaiselle koetukselle nähdäkseen, olisivatko he oikeita pyhimyksiä myöskin kiusauksen hetkellä, vai olisiko veljeskansan perunaliemellä voimaa muuttaa maallisia nautinnolta karttavat kajaanilaiset tanssiviksi dervisheiksi. Tässä luvattomassa tarkoituksessa olivat mainitut 6,000 vuotta vanhan kiusaajan asiamiehet lastanneet autoonsa joukon kanistereita ja ajoivat vuorokauden pimeimpänä aikana, puolen yön korvissa, viime tiistaita vasten keskelle kaupunkia.
Mutta Kajaanin poliisilaitos, joka oli saanut hajua asiasta, valvoi yön pimeydessä. Se ei nähtävästi oikein luottanut sen suojelukseen uskottujen porvareitten siveellisen selkärangan taipumattomuuteen viettelyksen tässä muodossa livahtaessa heidän keskuuteensa. Se päätti levittää suojelevat siipensä vanhurskaan unessa kuorsaavien kajaanilaisten ylle ja poistaa ajoissa kiiltävät läkkipeltiset kiusausvälineet, etteivät Kajaanin askeetit syvissä ja ylevissä mietteissään ja katseensa ollessa sisäänpäin kääntyneenä kukatiesi kompastuisi niihin ja jalkaansa ja sievää nykerönenäänsä lankeemuksessa loukkaisi.
Tapahtui siis, että kun salaperäinen auto puoliyön hiljaisella hetkellä pysähtyi erään talon edustalle Kajaanin hyvämaineisessa ja ylistettävässä kaupungissa, poliisit ja sotilaat, ampuen peloittavia varoituslaukauksia, niin että nurkat paukkuivat, piirittivät auton ja ottivat haltuunsa sen sekä siinä olevat viettelijät, lukuunottamatta päämestaria itseään, jota on poliisinkin vaikea saada kiinni ja joka hulmahtaen haihtui pimeyteen, jättäen luultavasti jälkeensä asiaankuuluvan tulikiven katkun.
Sattuipa silloin, aivan samaan aikaan, kulkemaan naisineen katua pitkin jonkin matkan päässä tästä sotaisesta melusta kaksi enemmän tai vähemmän askeettista kajaanilaista, toinen suurempi ja lihavampi, toinen pienempi ja laihempi. Ja kun noin kadunkulman päästä alkoivat laukaukset pamahdella, otti se suuri ja lihava porvari jalat alleen ja läksi melkoisesta painostaan huolimatta uskomattomalla ripeydellä juoksemaan kohti kotiaan, minne saapui siunaillen ja hengästyneenä, mutta muuten ehjin nahoin.