Toivo hiipui ostajan sydämessä. Mutta vielä oli jäljellä joku oljenkorsi.
— Antakaa hyvä apteekkari sitten kaneelitippoja.
— Enkä anna.
Ostaja leimahti hiukan, niinkuin liekki leimahtaa ennen sammumistaan.
— Mutta mikä hiiden apteekki tämä on, missä ei mitään myydä? Täytynee sitten paremman puutteessa tyytyä kolmenlaisiin tippoihin.
Niitäkään ei myydä.
Potilas piteli kiinni tiskistä. Sitten kurotti hän kaulaansa ja kuiskasi apteekkarin korvaan viimeisen kuiskauksensa:
— Eikö apteekkarikulta antaisi minulle edes koliikkitippoja?
— Ei, vastasi apteekkari, paaduttaen sydämensä. Koliikkitippoja emme myöskään myy.
Me kysymme: