Mitä pirua me nyt sitten enää apteekeilla teemme? Anteeksi, että kysymme näin rumasti, mutta onkos tämä asia sitten sen kauniimpi?
Kaikki parhaimmat, tehokkaimmat ja kansallisimmat lääkkeet ovat meiltä kielletyt. Viinaa, tervaa ja saunaa ei kannata ottaa lukuun, sillä senjälkeen kuin viina on otettu pois, ovat sauna ja terva tietysti tehottomat. Ei kukaan ole niin hullu, että kokeilisi pelkällä tervalla ja saunalla. Sehän olisi samaa kuin lähteä ampumaan variksia ja ottaa mukaansa pyssy ja haulit, mutta unohtaa ruuti kotiin.
Sitäpaitsi on apteekkariyhdistyksen johtokunta, joka olkoon kirottu, kehoittanut myymään valkoisia kamferitippoja, kamferispriitä ja eetterivalerianatippoja "ainoastaan perinpohjaisen harkinnan jälkeen."
Vai niin. Kyllä me sen harkinnan ymmärrämme. Se on semmoista, että jos joku menee kysymään kamferitippoja, niin alkavat apteekkari, proviisori ja farmaseutti kavalan näköisinä tuijottaa ostajaan, ovelle tule apteekkarin rouva aamunutussaan katsomaan hänkin, ja rouvan takaa kurkistavat apteekkarin anoppi, sisäkkö ja pahankuriset pojanvintiöt. Jonka jälkeen apteekkari ilmoittaa ajattelevansa asiaa huomiseen tai ylihuomiseen tai ensikuun puoliväliin ja käskee tulla sitten uudestaan kuulemaan.
Voiko kukaan antaa tyydyttävän vastauksen kysymykseen, miksi apteekkeja enää ensinkään pidetään auki?
Ihmispeto.
Herra ja rouva Wiriä olivat vuokranneet huoneen ja keittiön ilman nykyajan mukavuuksia Turun saaristossa olevasta kesähuvilasta, jossa paitsi heitä asui uskonnonlehtori Lindblom ja tuomari Turkanen perheineen, ja kun herra ja rouva Wiriä olivat illalla saapuneet kesämajaansa, niin levisi jo seuraavana aamuna naapurien keskuuteen huhu, että hra Wiriä on ihmispeto ja pahoinpitelee vaimoaan. Lehtori Lindblomin asuivat Wiriöiden seinän takana, ja he olivat heränneet yöllä huonekalujen kolinaan, tuolien kaatumiseen, herra Wiriän sadatuksiin ja lyönteihin ja rouva Wiriän hiljaiseen, tukahdutettuun vaikeroimiseen.
Kun tämä salaperäinen herrasväki aamulla tuli ulos pihamaalle huoneestaan, kurkistelivat kaikki muut samassa huvilassa asuvat akkunaverhojensa takaa ja totesivat herra Wiriän olevan synkännäköisen ja rouva Wiriän olevan kalpean kasvoiltaan. Hänen silmänsä olivat punaiset ja niiden ympärillä oli mustat renkaat. Ja herrasväki Turkasen palvelus tyttö ilmoitti selvästi kuulleensa rouva Wiriän huoahtaneen: "Kauhea yö…"
Kammo ja suuttumus valtasi naapurit, ja kaikki säälivät rouva Wiriää, joka oli joutunut naimisiin raakalaisen kanssa. Mainittu raakalainen koetti ennen aamiaista rakentaa tuttavuutta naapuriensa kanssa, mutta sai osakseen selvästi havaittavaa kylmäkiskoisuutta. Kaikki vetäytyivät mitä pikimmin pois hänen läheisyydestään, ja herra Wiriä kuuli lehtorska Lindblomin sanovan tuomari Turkasen rouvalle: "Ihmispeto!"
Herra Wiriästä tuntui tämä kaikki vähän kummalliselta.