Tarkoitus ei kuitenkaan ole hirttää karkuria tuohon köyteen, vaan ainoastaan sitoa hänet sillä kiinni.

Sitten kun hänet ensin on kiinnisaatu, missä suhteessa on asia ainakin toistaiseksi on yhä edelleen "avonaisena".

Kuinka Töysässä alettiin kirjallisuutta harrastaa.

Koska me nyt tällä hetkellä elämme kirjallisuuden nousun merkeissä ja kysymys kaunokirjallisuuden levittämisestä yhä laajempiin kansankerroksiin epäilemättä on lähellä sekä kustantajien että muiden kirjallisuutemme tosiystäväin sydäntä, niin pyytää allekirjoittanut, joka kaikessa vaatimattomuudessa kernaasti tahtoisi lukeutua viimemainittuihin, esittää erään keinon, joka ehkä voisi sekin osaltaan edistää yhteistä asiaa.

Ensimmäisen ihmisparin ajoilta asti on pihkainen kuusenkäpy, jos se vain on kasvanut kielletyssä puussa, monen ihmisen suussa maistunut paremmalta kuin mehukkain päärynä, joka on hänelle kohteliaasti tarjottu lämpöisestä ja anteliaasta kädestä.

Jos olen hankkinut itselleni jonkun hyvän, lukemisen arvoisen kirjan ja sanon ensimmäiselle vastaantulevalle tuttavalleni: "Lueppas tämä kirja, se on oikein hyvä kirja, oikein helmi kirjojen joukossa!" niin uskallan lyödä vetoa siitä, että hän pidättää haukotustaan, katsoo kelloaan ja sanoo: "minulla ei ole aikaa, nyt… no terve mieheen!" ja lähtee kiiruusti jatkamaan matkaansa.

Mutta jos hänen lähestyessään piilotan kirjan takkini alle ja otan sen sieltä esille vasta hänen sitä hartaasti rukoiltuaan, huomautan ettei sellainen kirja sovellu kunnon ihmisen hengenruuaksi, niin riistää hän kirjan melkein väkisin käsistäni, eikä syö eikä nuku, ennenkuin on ahminut sen kannesta kanteen.

Valaiseva tässä suhteessa on kertomus siitä, miten kaunokirjallisuus pääsi leviämään Töysään.

Muutama vuosikymmen takaperin ei Töysässä tiedetty kaunokirjallisuudesta mitään. Eikä välitetty mitään. Jos sinne olisi tullut mies, selässään laukku täynnä kaunokirjallisuutta, olisi hän saanut puhua suunsa kuivaksi tai kurkkunsa kipeäksi, saamatta myydyksi edes yhtä 50 pennin kirjaa. Töysäläiset tuskin olisivat viitsineet katsella kuvia hänen kirjainsa kansilehdistä.

Mutta sitten ilmestyi Juhani Ahon "Yksin".