Silloinen Töysän pappi oli kuullut, että "Yksin" on kovin maailmallinen ja syntinen kirja.
Ehkä oli hän sen lukenutkin.
Ettei tämä Juhani Ahon lykkäämä myrkky pääsisi turmelemaan Töysän ihanteellista, liljanvalkoista ja neitseellistä elämää ja kylvämään pahoja siemeniä, ohdakkeita ja orjantappuroita hänen kauniiseen nisupeltoonsa, päätti hän yhdellä iskulla katkaista riettaan lohikäärmeen kaulan, ja pidettyään eräänä sunnuntaina mieltäliikuttavan ja kauniin saarnan, joka oli kuin hiljainen tuulenhyminä haavistossa, ja sai yhden ja toisen töysäläisen silmäluomet vähitellen painumaan umpeen, muutti hän äkkiä äänilajia ja antoi sataa tulta ja tulikiveä "Yksin"-kirjan niskaan.
Torkahtaneet töysäläiset karistelivat unet silmistään ja alkoivat hörössä korvin kuulostella. Mitä tämä on?
Tästä seurakuntansa huomion ja tarkkaavaisuuden ilmeisestä vilkastumisesta hyvillään lisäsi pastori löylyä ja kielsi yhdenkään töysäläisen millään ehdolla ottamasta käteensä maailmallista ja syntistä "Yksin"-kirjaa.
Seurakunta painoi kirjan nimen visusti mieleensä.
Kun pastori astui alas saarnastuolista, tunsi hän pitäneensä hyvän saarnan ja oli vakuutettu siitä, että sana oli tehnyt vaikutuksensa.
Siinä ei hän erehtynytkään.
Sana oli tehnyt vaikutuksensa, vieläpä suuremman kuin hän oli otaksunutkaan.
Sinä päivänä ja seuraavinakin päivinä ei Töysässä puhuttu paljon muusta kuin Juhani Ahosta ja hänen "Yksin"-kirjastaan.