— Halloo! kuului Turusta heikko ääni.
— Kuinka? Oletteko ihminen vai haamu?
— (Kiiruhtakaa! Nelinkertainen maksu! huomautti keskusaseman neiti hampaiden lyödessä loukkua pakkasessa).
— Olen ihminen vielä kaksi minuuttia… sitten olen jääkönttä… olen vain odotellut tietoa Etelä-Suomen kaupunkienvälisen puhelinosakeyhtiön viimeisestä hinnankoroituksesta.
— Niin minäkin. Tämä on nimittäin viimeinen puhelimenomistaja
Helsingissä.
— (Kiiruhtakaa. Kahdenkertainen maksu!)
— Olemme siis viimeiset puhelimenomistajat maailmassa…
— Ja tämä on luultavasti viimeinen puhelinkeskustelu maailmassa?
(Neiti keskusasemalta: — Kuustoistakertainen maksu; minä katkaisen kohta!)
— Luultavasti… paljonko siellä on pakkasta?