Rautatieriitain aikana kehittyi tämä riita ilmisodaksi, jossa Mikkeli pommitti Savonlinnaa ja Savonlinna Mikkeliä kaikkein järeimmällä tykistöllään, niin että laaja Savonmaa vapisi. Tämän kauhua herättävän yhteentörmäyksen jälkeen vallitsi pitkän aikaa ainakin ulkonainen rauha, mutta "tässä aivan viime aikoina on alkanut Mikkelistä päin kuulua tiheämpään pieniä ja sangen kiukkuisia laukauksia tänne Savonlinnaan, ja onpa tuntunut siltä kuin Mikkeli pitäisi varsin vääränä, jos Savonlinnassa jotain muutakin olisi eikä vain piispan istuin ja kylpylaitos", valittaa "Keski-Savo."
Savonlinna on nimittäin elpyvä laivaliikekaupunki. Suuri laivasto.
Siinä suhteessa vie se ylivoimaisesti voiton Mikkelistä.
"Mutta aina kun savonlinnalaiset ovat hankkineet jonkun uuden laivan, kuuluu Mikkelistä päin älähdys", ilmoittaa Savonlinnan lehti. "Onpa siellä lehdet joskus puhuneet kuin mistäkin pahennuksen kauhistuksesta savonlinnalaisen laivaston kasvamisesta."
Nyttemmin on mikkeliläiset vallannut niin suuri synkkämielisyys, että nimimerkki Jussi on "Suur-Savossa" ottanut ja pitänyt katkeran ruumispuheen Mikkelille, sanoen sitä suorastaan "kuolevaksi Mikkeliksi". Savonlinna lisää lakkaamatta laivastoaan, mutta mitä Mikkelissä on? Mikkelissä on vain kolme pientä höyryvenettä, "Huvila", "Turisten" ja "Ilma", ja Jussin on vallannut paha aavistus, että nekin pian voivat luisua, jos tätä menoa jatkuu, Savonlinnan käsiin.
Tässä on siis edessä vakava paikka. Jos tulee vielä sellainen aika, ettei mikkeliläisillä ole yhtään laivaa, niin entäs sitten? Eihän silloin ole muuta tekemistä kuin vetää peitto korviin ja nukahtaa hiljaa ja rauhallisesti kuoleman uneen. "Käänsi kylkeään, haukotteli ja kuoli", kerrotaan erään laiskurin viimeisestä hetkestä'.
"Keski-Savo" on vastannut Jussille hieman ylimielisessä äänilajissa ja kehasee Savonlinnan pitävän huolta siitä, ettei Mikkelissä unohdeta, millainen höyrylaiva on, lähettämällä sinne kerran päivässä komean laivan nähtäväksi ja koeteltavaksi.
Se on varomatonta puhetta silloin, kun toinen on vaipunut niin synkkiin katselmuksiin, että puhuu kuolemisestaan. Kuolevakin voi olla vaarallinen, nimittäin niin kauan kun se ei vielä ole aivan kuollut. Kuolevalla ei ole mitään menetettävää, jonka vuoksi se saattaa ryhtyä aivan epätoivoisen hurjiin tekoihin. Jos savonlinnalaiset suorastaan ärsyttävät mikkeliläisiä, niin kuka takaa, etteivät nämä lopuksi raivostu ja upota savonlinnalaisten laivoja Mikkelin tyhjäksi jääneeseen satamaan, kun ne sinne tulevat kerran päivässä pröystäilemään. Kun on sota niin on sota.
Ja jos niin tapahtuisi, niin sitten ei Savonlinna taas olisi muuta kuin piispan "istuin" ja saunakaupunki.
Sanon siis vain "Keski-Savon" pakinoitsijalle kuin kanttori Sepeteus
Eskolle: "Poika, punnitse sanasi!"
Huomattava ennakkopäätös.