Eikä hänellä ollut Kolista ja sen näköaloista muuta kuin mitä korkeinta ylistystä sanottavana. "Näköalat ovat hihkasevan kantavia kaikille tahoille", lausui hän muun muassa, "korkeudet ja syvyydet tuntuvat jättiläismäisiltä. Kaikki soi ja laulaa ympärillä. Purot solisevat pitkin vuorenrinteitä, hanget kahahtelevat aletessaan, tuuli kohisee alhaalla metsässä ja kaikki nämä äänet ynnä joutsenten joikuna ja teerten terentä saavat mielikuvituksen oudosti liikkeelle."
Kuunnellessaan siellä sitä sinfoniaa, joka väkevän kevään erämaan soittona kohosi elämänylistysvirtenä auringolle, ja katsellessaan joutsenparvien lentoa pohjoista kohti ja kauas ilman sineen vaipuvia näköaloja, joissa järvi näkyy järven takaa, vaarat kohoavat vaarojen hartioille, selät ovat saaria täynnä ja ilmassa on sellainen kevään ja hankien hohtava kirkkaus, että kaikki värit häikäisevät kuulakkaalla loisteellaan, sanoo taiteilija unohtaneensa maailman ja itsensä.
Luulisi kolhaisten jo pelkän reklaamin kannalta olleen enemmän kuin tyytyväisiä siihen, että sellainen henkilö kuin hra Halonen oli Kolin näköalat näin pilviin saakka ylistänyt. Olisi luullut heidän pitänen kokouksen ja päättäneen kutsua ja nimittää hra Halosen esim. kunniakolilaiseksi.
Aivan niin ei kuitenkaan ole käynyt. Kolhaiset ovat päinvastoin suuresti suuttuneet hra Haloseen ja panneet yli 7 kuukautta myöhemmin erään kuopiolaisen lehden Kolin-kirjeessä ankaran vastalauseen erästä edellä mainitussa haastattelussa ollutta kohtaa vastaan.
Hra Halonen oli nimittäin lausunut, että "tuskin voi ihminen sen alkuperäisemmissä oloissa elää Suomessa kuin siellä", nimittäin siinä talossa Kolivaaran juurella, jossa kertoja asui. "Puhumattakaan ruuasta — joka vuoroin oli kirnupiimää ja hapanta leipää ja vuoroin hapanta lepää ja kirnupiimää — oli joka yö täydellisessä piiritystilassa." Sitten seurasi kuvaus niistä sotilaallisista toimenpiteistä, joilla piiritetty koetti vahvistaa asemaansa piirittäjien yöllisiä hyökkäyksiä vastaan.
Tämä ei ole miellyttänyt kolilaisia. Miksi mennä sellaista sanomaan? "Olisi hra Pekalla ollut tilaisuus mennä muuannekin, jos vain olisi tahtonut", kirjoittavat kolilaiset.
"Hra Pekan" lienee varovaisinta, jos aikoo vasta käydä Kolilla, tehdä vierailunsa kesäiseen aikaan, jolloin voi asua vuoren huipulla olevassa matkailijahotellissa.
Ja laittaa itselleen valeparta, etteivät kolilaiset tuntisi viimekeväistä vierastaan.
Suomalainen uimanäytös päiväntasaajalla.
Mitä tekisi arv. lukija, jos hän yöllä kello 2 aikaan saisi ankaran iskun päähänsä ja tämän napauksen herättämänä huomaisi kelluvansa valtameren laineilla, säkkipimeässä ja ilman tyhjää tulitikkulaatikkoakaan pelastusvehkeenä?