Se olisi mielenkiintoista tietää, sillä omasta puolestani ei minulla suoraan sanoen ole aavistustakaan siitä, mihin tuollaisessa oudossa ja mitä suurimmassa määrässä arveluttavassa tilanteessa ryhtyisin.
Helsingistä kotoisin olevalla merimiehellä Aron Ekholmilla sitä vastoin, kuten äsken olemme lukeneet, oli ohjelma samanlaisessa tapauksessa heti selvillä.
Aron Ekholm oli höyrylaiva Hermeksen miehistöön kuuluvana viime tammikuussa matkalla Sunderlandista Buenos Aires’iin.
Oli yö.
Päiväntasaaja oli juuri sivuutettu.
Ekholm yövahtina laivan etukannella. Tähysteli eteensä kaidepuuta vasten nojautuen.
Laiva keikkui ankarasti mahtavissa mainingeissa.
Laiva oli kuin keinuva kehto, Ekholm kuin kehtolapsi, meri lauloi kaunista kehtolaulua ja keinutti samalla kehtoa ja Ekholmia, ja Ekholm ajatteli menneitä päiviä ja Ursinin uimalaitosta, jossa hän oli oppinut uimisen taidon, ja Helsinkiä ja merimiehen elämän vaaroja ja vaivaloisuutta, ja ihmetteli, millaiselta Buenos Aires mahtaisi näyttää… ja laiva se vain keinui mainingeissa, ja meri oli musta ja Ekholmin ajatukset tulivat yhä epäselvemmiksi ja alkoivat sotkeutua toisiinsa, ja silmäluomet painuivat kiinni ja leuka painui rintaa vasten… meri kohisi ja mainingit keinuttivat ja… kopsis!
Ja loiskis.
Ekholm oli meressä, valtameressä klo 2 yöllä. Päiväntasaajan seuduilla.