Johan asetettiin psykologisen laboratorion silmälläpidon alaiseksi Ellis Islannilla merkillisen esiintymisensä johdosta. Hän on keskikokoinen, mutta hänen suunnattomat voimansa, ruumiin asento ja pitkät käsivarret muistuttavat apinaa. Hänen katseensa oli harhaileva ja silmät pälyilivät alituiseen maahan, hänen naamaansa vääristi omituinen irvistys, otsa oli kamalan viisto, korvansa hyvin paljon pitemmät kuin tavallisilla ihmisillä ja muistuttivat apinan korvia. Pää oli ympyriäinen kuin pallo ja karkean, kähärän tukan peitossa. Hänen alaleukansa pisti pitkälle eteenpäin ja kulmahampaiden asemasta oli hänellä pitkät torahampaat, niin että huulet törröttivät ulospäin.
Tutkimuksen kestäessä oli Johan oppivainen ja äänettömällä tavallaan hyväntahtoinen. Hän oli käynyt koulua ja oli hänellä samanlainen käsityskyky, kuin kymmenvuotisella lapsella. Huumorin tuntoa ei hänessä ollut tounaakaan. Oli mahdotonta saada häntä nauramaan. Kun kurkkua tutkittiin, koetettiin häntä saada sanomaan "Ah", mutta ainoa ääni, minkä hän voi saada suustaan, oli eläimellinen ulvahdus. Kummankin jalan isot varpaat olivat peukalon kaltaiset ja saattoi hän niitä käyttääkin kuin peukaloita. Merkilliset olivat etenkin kädet, jotka joka suhteessa olivat apinain käsien kaltaiset. Johan oli Suomessa ollut sähkötyömiehenä ja artikkelin lopussa sanotaan ettei tarvinnut suurtakaan mielikuvitusta voidakseen havaita yhtäläisyyden sähköpylväässä roikkuvan Johanin ja hänen esi-isiensä välillä, jotka riippuivat puissa ja vaelsivat oksalta oksalle vahvojen käsiensä ja jalkojensa avulla.
Se oli vain semmoinen juttu, yksinkertainen ja selvä ja ennenkaikkea väkevästi totuudenmukainen. Vakavalta Jussiltamme, jota kunnon amerikkalaiset kaikesta huumoristaan huolimatta eivät salaiseksi harmikseen voi saada suutaan hymyyn vetämään, puuttuvat ainoastaan sarvet ja häntä. Apinoilla ei kai tosin taida sarvia olla, mutta olisivat nyt yksin tein ja samalla vaivalla laatineet Johanista uudenlaisen, sarvellisen apinan.
Mätäkuu lähenee meitä vahvasti ja Ellis Islannilla sitä jo vietetäänkin. Tri Knox kertoilee Juhanalle Mark Twainin rasvaisimpia juttuja, ja Juhana kuuntelee niitä yksitotisena, pitkiä, karvaisia korviaan höristellen.
Mutta ei naura vaan.
Eikä sano "Ah!"
Panelian ihmissyöjä.
Kun torppari Vihtori Helin Panelian Vähäsaarenmaan kylästä viime sunnuntaina käveli Panelian Isollasuolla kevään tuloa katselemassa, tapahtui hänelle seuraavaa:
1:o) eräs hyvin väkivaltaiseksi tunnettu mies hyökkäsi hänen kimppuunsa,
a) heittäen häntä ensin kivellä takaapäin ja