Ikäväkseni täytyy minun tunnustaa, etten tiedä hänen nimeään (ja väristykset viiltelevät syntistä ruumistani ajatellessani, että minun täytyisi tulla hänelle kahdenkesken esitellyksi — voisihan sattua ettei hän sinä päivänä vielä olisi syönyt aamiaistaan).
Hän liikkuu siellä Isollasuolla incognito ihmisiä syömässä.
Sanomalehdistön paikallinen edustaja tuntuu kyllä tietävän hänen nimensä, mutta hän sanoo, että "tapausta ei kukaan sivullinen sattunut näkemään, joten ei miehen nimeä voida lehdissä julaista".
Niinhän se kyllä on, kun ei sattunut olemaan todistajia.
Jos syömähaluinen kansalainen olisi sattunut syömään torppari Helinin kokonaan, niin olisi uutinen saanut suunnilleen seuraavan muodon:
"– Mies syöty. Eräs hyvin väkivaltaiseksi tunnettu mies söi viime sunnuntaina Panelian Isollasuolla suuhunsa torppari Vihtori Helinin. Torppari Helinistä ei jäänyt jälelle muuta kuin saappaiden anturat, toinen korva ja vähän partaa. Syöjä tuli suolta suutaan nuoleskellen, mutta hänen nimeään ei voida lehdissä julaista, kun ei aterian aikana sattunut olemaan ketään sivullisia saapuvilla. Lihavien henkilöiden on syytä liikkua varovasti Panelian Isollasuolla."
"Sananselittäjiä".
Niitä "sananselittäjiäkin" on niin monenlaisia.
Jos jollakin kulmakunnalla harrastetaan sanan viljelemistä, niin kohta ilmestyy sinne — kukaan ei oikein tiedä, mistä — sananselittäjä, joskus useampiakin, joka ilmoittaa sanan viljelijöille, että he olivat juuri sortumaisillaan harhaoppisuuden ja kerettiläisyyden suohon suolivyötään myöten, mutta onneksi sattuu sananselittäjä saapumaan yhdennellätoista hetkellä tapaturmapaikalle. Suohon vaipuneet pyytävät silloin nöyrästi, että olla hyvä ja nostaa heidät ylös tästä vaarallisesta paikasta. Ja sananselittäjä onkin niin hyvä, kiskoo heidät kuivamaan kanervikkokankaalle suon reunaan ja varoittaa heitä yrittämästä toista kertaa ilman luotettavan sananselittäjän apua mainitulle suolle.
Ja sitten kerää hän kolehdin ja kysyy suorinta tietä seuraavaan kylään.