— Kuka siellä?
— Avatkaa heti! huusi lehtori Lindblom kiihtyneenä.
— Lain nimessä! huusi tuomari Turkanen.
Herra Wiriä avasi oven.
Hänen kädessään oli veripilkkuja.
Lehtori ja tuomari huusivat, että ellei herra Wiriä lakkaa rääkkäämästä onnetonta vaimoaan, niin ryhtyvät naapurit asianvaatimiin toimenpiteisiin.
Herra Wiriä tuijotti heihin ällistyneenä.
Sitten alkoi hän nauraa. Kolealla, hyytävällä äänellä… johon yhtyi rouva Wiriän hihitys peiton alta sängystä.
Herra Wiriä oli näet tappanut hyttysiä.
Karlssonnin haulikko.