Taiteilija juoksi jonkun aikaa edellä ja yövartija perässä. Lopuksi saatiin kaino maalari kiinni ja tunnettiin hänet Lumparlannin Gustafssoniksi. Gustafsson oli ennen ollut maakauppias, mutta jo aikaa sitten luopunut tältä taidemaalaukseen verrattuna proosalliselta alalta ja antautunut kaunotaiteen palvelukseen, mikäli voi päättää hänessä Maarianhaminassa ilmenneistä harrastuksista.
Kun Gustafssonin esiintymisessä oli jotain hämäräperäistä ja kun hänellä oli matkalaukku, pakotettiin hänet avaamaan se, että nähtäisiin, mitä taideaarteita se mahdollisesti kätkisi sisässään. Mutta sieltä löytyikin aineita, jotka ovat verrattain kaukana tavallisten taidemaalarien harrastuspiiristä, nimittäin kilo dynamiittia, toinen kilo ruutia, litra petroleumia, sytytyslankaa y.m.
Gustafsson ilmoitti ihmetteleviin kysymyksiin vastaukseksi aivan avomielisesti, että hänen vilpittömänä aikomuksenaan oli ollut paukauttaa ilmaan Pohjoismaiden Osakepankki, jonka seiniä hän edellisenä yönä oli neronsa tuotteilla kaunistellut.
Eihän tämä oikeastaan pohjaltaan ole mitään aivan käsittämätöntä. Taidehistoriat puhuvat useista tapauksista, jolloin kuumaveriset taiteilijat hävittävät koko teoksensa, kun eivät saa siitä mieleistään syntymään. Ehkä oli Gustafssonin vallannut tällainen pyhä taiteellisen raivon puuskaus, katsellessaan päivän valossa yöllisiä tekeleitään, ja hän päätti ampua koko pankin ilmaan.
Maarianhaminalaisten, kiitos yövartijansa valppauden, ei kuitenkaan tarvinnut herätä räjähdykseen. Ja mitä Gustafssoniin itseensä tulee, otettiin häneltä pois niinhyvin maalipytty ja pensseli kuin dynamiitti ja ruutikin, jonka jälkeen hänet talletettiin asianomaiseen paikkaan vastaista tarvetta varten, samalla kun lääkäriä pyydettiin tarkastamaan, oliko Gustafsson suuri taiteellinen nero vaiko vain ent. maakauppias, jonka päävärkki oli hieman tärähtänyt.
Juttu Gustafssonia vastaan on nyttemmin ollut ensimmäisen kerran esillä
Maarianhaminan käräjillä.
Tähän tilaisuuteen oli asianomainen lääkäri antanut todistuksen, jossa hän sanoo, että kyllähän se Gustafsson tuntuu jonkunverran hullulta. Siitä päättäen ei siis lääkärikään katsonut asiaa aivan varmaksi. Lääkäri oli sitä mieltä, että Gustafssonin meiningeitä pitäisi pitemmän aikaa tarkastella asianomaisessa laitoksessa.
Kun oikeuden puheenjohtaja oli kuulustellut erinäisiä todistajia, kääntyi hän taiteilija Gustafssonin puoleen kysymyksellä, mitä tarkoitusta varten hän oikeastaan oli Maarianhaminaan saapunut.
Gustafsson pyöritteli silmiään ja piti korkealle oikeudelle pitkän esitelmän, mutta hieman toisesta aineesta kuin mistä oli kysymys, nimittäin Noakin arkista.
Oikeus kuunteli Gustafssonin käsitystä tuosta kaikkina aikoina suurta ja ansaittua huomiota herättäneestä aluksesta, ja passitti esitelmöitsijän sitten Turun läänin vankilaan, jossa hänen ymmärryksensä ja järkensä alistetaan uuden, tarkan tutkimuksen alaiseksi.