Vaunuja oli pieni juna. Etupäässä oli umpivaunu veturina ja sen takana kaksi avonaista kesävaunua. Joka paikka väkeä täynnä.
Koirat nuuhkivat toisiaan siinä lähistöllä aivan sulassa sovinnossa, kun äkkiä se ruskea piski ilmestyi.
Silloin nousi hirmuinen melu.
Kukaan ei varmuudella voinut sanoa, mikä sen aiheutti, mutta luultavasti oli ruskea piski puraissut toista läsnäolevista foxterriereistä sääreen. Foxit kiljuivat raivostuneina, maalaisen näköinen matala mustahko koira, jolla oli valkea rinta ja osa kaulaa, valkeat käpälät ja vähän valkoista hännänpäässä, puri ruskeata piskiä, joka taas vuorostaan, epäilemättä erehdyksessä, haukkasi suurta, komeata bernhardilaisia. Viimemainittu, voimallinen uros, ryhtyi silloin asianomaisiin toimenpiteisiin, ja ruskea piski lensi sydäntäsärkevästi parkuen takimmaisen vaunun alle. Rikollisen kadottua haukkuivat toiset koirat vielä vähän toisiaan, minkä jälkeen maassa vallitsi rauha.
Matkustajat odottivat vaunujen liikkeellelähtöä, mutta yhä siinä vain seistä jonotettiin.
— Miksi ei jo lähdetä?
Niin, miksi?
Veturinkuljettaja pisti päänsä esiin ensimmäisen vaunun keulasta ja huusi vihaisella äänellä tiedustelunsa, miksi ei hänelle anneta lähtömerkkiä.
Viimeisen vaunun luona seisova nuori konduktööri huusi vastaan, että viimeisen vaunun alla on eräs "hundsatan".
Se oli se äskeisen rähäkän aiheuttanut ruskea piski, joka piileskeli siellä pahoja töitään ja bernhardilaisen peljättävää vihaa.