Kolme konduktööriä, yksi kuljettaja ja viisi matkustajaa koetti saada sitä sieltä pois, vuoroin houkutellen, vuoroin haukkuen ja solvaten, mutta piski pysytteli visusti siellä, ja sen toveriksi pujahti odottamatta edellämainittu mustahko maalaiskoira.
Nyt siellä vaunun alla oli siis kaksi koiraa.
Kolme konduktööriä, yksi kuljettaja ja neljä edellämainituista viidestä matkustajasta yhtyi päätöslauselmaan, joka koski kaikkia maailman koiria, mutta varsinkin mainittuja vaunun alla olevia piskejä, ja johon lausuntoon lähtöä jo viisi minuuttia odottanut matkustajisto mitä lämpimimmin yhtyi. Viides mainituista konduktöörien apuna olevista matkustajista ei kerinnyt mitään sanoa, sillä hän koetti onkia koiria pois keppinsä koukulla.
Ei enää näyttänyt olevan muuta neuvoa kuin joko nostaa vaunu paikoiltaan tai ajaa koirat kappaleiksi. Eihän siihen voinut koko päiväksi jäädä.
Silloin tuli pelastus.
Pelastus oli lihava herra, joka astui ulos etumaisesta vaunusta ja jota molemmat foxterrierit tervehtivät raivoisalla riemulla.
Tämä herra sanoi jotain foxterriereille ja usutti ne takimaisen vaunun alle, ja nämä nelijalkaisen luomakunnan kaunistukset ja ilot syöksyivät sinne kuin tiikerit. Sekunnin kuluttua halkaisi odottavan hiljaisuuden kaksi verta hyydyttävää hätähuutoa, joista toinen oli kotoisin mustan, toinen ruskean piskin kurkusta.
Toisen sekunnin kuluttua katosi neljä kiljuvaa koiraa tien vieressä olevaan pensaikkoon, junanlähettäjä antoi merkin ja vaunut lähtivät liikkeelle.
Minuutin kuluttua huomasivat matkustajat, että ensimäisen vaunun edessä juoksivat foxit tanssien ja mekastaen, ja viimeisen vaunun perässä musta ja ruskea piski, haukkua nalkuttaen kimakalla, itkunsekaisella äänellä:
— Hiuk… hiuk… hiuk!