On niistä hyötyä joskus foxterriereistäkin.
Niin kummalta kuin se kuuluneekin.
Eläinkunnan ihmeet.
Niistä on tullut kirjoitetuksi useampiakin kertoja, mutta syy on arvoisien elukoidemme, sekä kesyjen että villissä tilassa olevien, eikä suinkaan hiljaisen, totuutta rakastavan pakinoitsijan, joka velvollisuutensa mukaisesti vain tasapuolisesti ja tyynesti tarkastelee yhteiskunnallisia y.m. ilmiöitä ympärillään ja kertoo sitten huomionsa niille, jotka viitsivät häntä kuunnella.
Hyödyllisistä ja vakavamielisistä lehmistämme on täytynyt merkitä muistiin eräitä piirteitä, joita niissä ei ennen ole havaittu. Niinpä on kerrottu lehmäkarjasta, joka hiipi viftille vartioimatta jätetylle salapolttimolle, tuli siellä liikutettuun tilaan ja häpäisi itsensä pahanpäiväisesti, palattuaan hännät pystyssä suurella melulla kotiin. On myöskin kerrottu surullinen tapaus lehmästä, joka ampui itsensä haulikolla.
Tällaiset ynnä eräät muut samansuuntaiset tapahtumat osoittavat, että lehmissämme on reippautta, vilkkautta ja päättäväisyyttä enemmän kuin luulisi esim. nähdessään lehmäkarjan seistä töllöttävän keskellä maantietä viitsimättä juuri käännähtääkään, vaikka tietä pitkin tulisi kiljuva lokomotiivi.
Mutta suurin merkillisyys on vielä kertomatta, mitä Kaltimon Korhosen talon lehmä on tänä syksynä tehnyt.
Se on nimittäin metsästänyt jäniksiä.
Eikä se ole niitä metsästänyt kaksipiippuisella haulikolla, vaan aivan yksinkertaisesti juossut perässä ja keihästänyt nopeasääriset puputtajat sarvillaan.
Kaksi jänistä on se jo saanut saaliikseen. Sillä näet kuuluu olevan jäniksiä kohtaan samanlainen viha kuin koiriakin kohtaan. Nähdessään jäniksen ajaa se sen aitaa vastaan ja puskee siihen kuoliaaksi.