Israelin lapset tulivat tämän ehdotuksen kuullessaan hyvin alakuloisiksi ja katselivat ulos akkunasta.
Hra Kuuvalo odotti kärsivällisesti. Vihdoin ryhtyivät Israelin lapset kääntelemään palttoa murheellisen näköisenä ja kysyivät lopuksi, äänessään hillityn surunvoittoinen sävy, kuinka paljon hän oli aikonut siitä pyytää.
Hra Kuuvalo vastasi että viisikymmentä markkaa.
Mielestään ei hän ollut sanonut mitään erittäin merkillistä, mutta siitä huolimatta vaikutti hänen vastauksensa suunnilleen samalla tavalla kuin jos hän olisi ilmoittanut pistäneensä Israelin lasten myymälän nurkan alle 10 kg. dynamiittia ja olevansa juuri aikeissa sytyttää tulilangan.
Toinnuttuaan vähän tyrmistyksestään käärivät Israelin lapset palton kiireesti kokoon ja rukoilivat hra Kuuvaloa viemään sen pois heidän puodistaan.
Hra Kuuvalo oli hieman hämmästynyt ja selitti, että paltto on uutena maksanut 165 markkaa ja että siinä on vielä hyvä vuori.
— Niin, uuttena, uuttena…! huusivat Israelin lapset, levitellen käsivarsiaan kuin olisivat he aikoneet lähteä lentoon. — Kiltti herra, viekke pois se paltto; viekke pois se paltto…!
Ja Israelin lapset pistivät palton hra Kuuvalon kainaloon ja melkein työnsivät hänet ulos myymälästä.
Kun hra Kuuvalo oli ehtinyt portaille, pisti eräs Israelin lapsista päänsä ulos puodin ovesta ja huusi:
— Herra sanoo nyt viimenen hinta…