— Tuota ukkoa, joka vääntää tuota mutteria.
Tuttavassanikin alkoi näky herättää mielenkiintoa, jonka johdosta hänkin pysähtyi katselemaan ja sanoi:
— Jospa se vääntää sitä väärään suuntaan…
Vääntäjä katsahti meihin vihaisesti, sillä hän oli kuullut tuttavani huomautuksen, ja sanoi:
— Kyll mä tierän… ei herrat tartte neuvoo… mä kysyn sitten kun tartten neuvoo herroilt.
Tuttavani häpesi vähän, ja se tekee hänelle epäilemättä hyvää.
Tällävälin oli ympärillemme kertynyt joukko kouluun meneviä lapsia, joilla oli kirjat kainalossa. Kaikki tuijottivat suu ja silmät selällään ukkoon, joka ähkien väänsi sitä tiukassa olevaa mutteriaan.
Neljän minuutin kuluttua oli väkeä rannassa 18 henkeä, joista 11 alaikäistä. Viiden minuutin kuluttua oli meitä 23. Sitten pysäytti ohi ajava issikka hevosensa, hyppäsi alas pukilta ja juoksi katsomaan, mitä me katselimme. Issikka nähtävästi luuli, että oli kysymys hukkuneen nostamisesta vedestä. Kun eräs jonkun matkan päässä seisova ryhmä, johon kuului kolme akkaa ja yksi katua lakaiseva talonmies, näki issikan juoksevan rantaan, läksi ryhmä juoksemaan samalle taholle, jolloin kaikki neljänneskilometrin matkalla olevat ihmiset kiiruhtivat myöskin rantaan.
Samassa sai ukko mutterin kuntoon, veivasi moottorin käyntiin, ja perässä istuvat käänsivät aluksen keulan ulapalle.
Väkeä oli silloin rannassa ainakin 60 henkeä.