Hra Kenonen parantelee yskäänsä.
Totuuden, runon kotimaa.
Kalle Karhusen poliisikoira.
Miksi ne ovat vielä auki?
Ihmispeto.
Karlssonnin haulikko.
Julkinen selitys.
Ihalaisen kylmä kylpy.
Huomaavainen mies.
Kaino mies.
Salaperäinen juttu.
Israel Viinamäen "limaskat".
Vappukertomus.
Hätähuuto Hangosta.
Kesäyön unelma.
Apumies.
Vuosisatamme kuumin päivä.
Oppiiko suutari jokapäiväisen leivän?
Varkaus.
Näkymättömäksi tekeytyminen Nihattulassa.
Varastettu hattu.
Rakennusmestari on jäänyt poimimaan mustikoita.
Suuri kuvariita.
Oulun työttömäin huvimatka Tervolaan.
Kysymyksiä ja vastauksia.
Salaperäinen köysi.
Surunvoittoisia säveliä.
Miksi Taavettia lyötiin kaksi tuumaa paksulla kepillä.
Joulunvalmistuksia Harjuksen perheessä.
Kaksi matkaa.
Kertomus pumpunletkusta Maarianhaminan kaupungissa.
Parikkalan kuulumisia.
Kuinka Töysässä alettiin kirjallisuutta harrastaa.
Viimeinen telefoonipuhelu.
Kissamme ja tieteellinen tutkimus.
Huomattava ennakkopäätös.
Käytännöllinen kasvatusteknillinen keksintö.
Jukka Puikkosen uusi lehmä.
Musikaalisia harrastuksia maaseuduilla.
Eräs rehukakkujauhomootorimyllyriitajuttu.
Uhkaava jyrähdys Ukko-kolilta.
Suomalainen uimanäytös päiväntasaajalla.
Karhu, joka rakennutti kaksi vaivaistaloa.
Nuohoojan puolesta.
Edistysaskel ilmanennustuksen alalla.
Kesäisen illan kullasta.
Panelian ihmissyöjä.
"Sananselittäjiä".
Jussi Malisen anokki.
Ijankaikkinen metsänluku.
Poppamiehen erehdys.
Gustafsson tuntuu hieman hullulta.
Kymmenen penniä.
Koirat vaunun alla.
Eläinkunnan ihmeet.
Kellonsoittoa Kuhmoisissa entiseen aikaan.
Kuinka Röykkylän kylässä saatiin akustiikkaa.
Surkuteltavaa villiytymistä.
Tattarit ja talvipaltto.
Hra Kenonen parantelee yskäänsä.
Herra Kenonen oli saanut pahan yskän, joka vaivasi häntä etenkin yöllä. Kun kaikki ihmiset olivat juuri parahiksi ennättäneet vaipua uneen ja yön henget leijailivat avaruudessa ja tähdet paloivat taivaalla ja kuu loisti kelmeänä ja syvä hiljaisuus vallitsi, alkoivat hra Kenosen yskänpuuskaukset vapisuttaa taloa, ja aamulla tuli talon isännöitsijä sanomaan hra Kenoselle, että ellei hra Kenonen lakkaa vapisuttamasta taloa, jota ei ole rakennettu tykistöpommitusta eikä hra Kenosen mammuttiyskää kestämään, niin… Hra Kenonen vastasi isännöitsijälle vain kahdella sanalla, mutta niistä ei kumpikaan sovellu painosta julkaistavaksi, ja läksi sitten lääkäriin.
Lääkäri tutki hra Kenosta ja määräsi hänelle lääkkeitä. Hra Kenonen huomautti, että lääkkeissä täytyy olla paljon alkohoolia, mutta lääkäri vastasi, että kyllä hän tietää, mitä määrää, eikä ole sitäpaitsi anniskelun pitäjä. Hra Kenonen osti apteekista lääkkeet ja otti niitä määräyksen mukaisesti kolme ruokalusikallista päivässä, mutta seuraavana yönä yski hän niin, että seinällä vuoteen yläpuolella oleva Edelfeltin "Porilaisten marssi" putosi sängyn ja seinän väliin, ja seinän takana asuva naapuri otti viulunsa ja alkoi soittaa alakuloisia säveliä. Seuraavana aamuna kaasi hra Kenonen lääkkeet likaämpäriin.
Hra Kenosen yskä paheni vain, ja talon vuokralaisten pitämässä kokouksessa oli jo ollut puhetta viranomaisten puoleen kääntymisestä toimenpiteisiin ryhtymistä varten hra Kenosta vastaan jatkuvasta yörauhan häiritsemisestä, kun hra Kenonen vihdoin muisti mummovainajansa sanoneen tärpättikylpyä ainoaksi varmaksi yskänparannuskeinoksi.
Hra Kenonen kävi ostamassa litran tärpättiä ja läksi kyselemään saunaa, missä saisi kokeilla mummovainajansa parannustavalla, mutta kun ei yksikään helsinkiläisistä saunanomistajista suostunut luovuttamaan laitostaan tällaiseen kokeiluun, lausui hra Kenonen julkisena mielipiteenään, ettei helsinkiläisissä saunanomistajissa ole kristillistä rakkautta enempää kuin nahkurin parkkitiinussa, ja matkusti tärpättipulloineen maaseudulle lankonsa luokse.
Langolla oli vanha, laho sauna, ja kuultuaan hra Kenosen aikomuksesta, käski lanko piikansa lämmittää saunan tavallista kovemmin. Ja kun se oli tapahtunut, läksi hra Kenonen saunaan tärpättipullo kainalossa ja housunkannattimet viiltäen takana maata ja jaloissaan langon vanhat tuohivirsut, jotka lanko oli voittanut kirkonkylän kansakoululla urkuharmoonin hyväksi toimeenpannuista arpajaisista.
Hra Kenonen riisuutui saunassa ja kiipesi tärpättipullo kädessä lauteille, ja yski vielä viimeisen kerran, puhdistaakseen kurkkunsa, niin että vanhasta kiukaasta putosi alas muutamia kiviä, sekä käski piian lyödä löylyä.
Piika nosti saunan nurkassa olevasta vesikorvosta vettä ja heitti sen kiukaalle niin että tulistuneet kivet paukkuivat ja kuuma löyly kohahti kattoon ja sieltä hra Kenosen niskaan, ja hra Kenonen ähki ja puhki ja sai lopuksi tärpättipullosta korkin auki, kaasi tärpätin lauteilla olevaan pesuvatiin ja heitti sen sitten kaikki yhdellä kertaa kiukaalle.
Kiuas oli aivan oven vieressä, ja tärpättiliekkien leimahtaessa kiukaalta ennätti piika töintuskin paeta ovesta ja juosta huutaen asuinrakennukseen ilmoittamaan, että hra Kenonen oli sytyttänyt, saunan palamaan.