Kun talonväki riensi paikalle, oli saunan ovi auki ja sieltä puskivat höyrypilvet ulkoilmaan, ja sisältä kuului hra Kenosen karjunta ja avunhuudot.
Hra Kenonen saatiin pelastetuksi, mutta saunaa ei. Se paloi pohjiaan myöten.
Ja kun kaikki oli ohi ja hra Kenonen taas istui lankonsa vieraskamarissa, jaloissaan lankonsa liian ahtaat housut — hänen omat housunsa olivat palaneet saunan mukana — huomasi hra Kenonen päässeensä yskästään.
Totuuden, runon kotimaa.
Minua on sorrettu.
Minun, vanhan kynänkäyttäjän, tuotteita on heitetty paperikoriin.
Vaikka ne olivat runoja.
Tähän törkeyteen on tehnyt itsensä syypääksi kaunokirjallinen viikkolehti "Kotivarpunen", jota vastaan minä täten pyydän saada singahuttaa vapisevan kiroukseni.
Olin lukenut kaunokirjallista viikkolehteä "Kotivarpusta" eräässä kestikievarissa. Olin heti löytänyt siitä m.m. seuraavan runon:
"Onneton.