Hra Ikitunturisen astuessa sisään kohotti tämä liikemaailmamme Napoleon katseensa papereistaan ja naulitsi hra Ikitunturisen kynnykseen katseellaan, joka oli kuin Jupiterin salama.
Huoneen ja kaiken, mitä siinä oli, kieppuessa karusellina hra
Ikitunturisen silmissä, sammalti hän esiin asiansa.
— Jaa! sanoi mahtava liikemies ja painoi sähkönappia n:o 117.
Se merkitsi sitä, että nuorempi kirjanpitäjä Ilmari Väinämö Lemminki Pohjolanmaa-Ikitunturinen sai vapunpäiväksi vapautta. Ja sitäpaitsi koko ijäkseen O.Y. Huiputus A.B:n palveluksesta.
Häneltä irroitettiin liikkeen jalkaraudat jaloistaan ja hän oli siis nyt vapaa mies vappua viettämään. Vapaa ja viraton.
Sekavin tuntein astui hän ulos kadulle ja häpesi kahleettomia jalkojaan, jotka jokaiselle vastaantulijalle juorusivat hra Pohjolanmaa-Ikitunturisen saaneen potkun.
Suruissaan päätti hän mennä ottamaan vappuhumalan.
Ravintolan ovella huomautettiin hänelle kuitenkin, että hänen poliisijärjestyksen mukaan oli hankittava itselleen lupakortti poliisikamarista.
Ent. kirjanpitäjä Ikitunturinen iäksi poliisikamariin.
Siellä hänet mitattiin, punnittiin ja valokuvattiin (sekä edestäpäin että sivulta), ja hänen nimensä merkittiin juoppojen kirjaan. Sen jälkeen sai hän lupakirjan.