Päätirehtööri vilkasi kakkuloittensa yli tulijaa ja sanoi:
— Jassoo, herra Rauhaisa! Hauskaa tutustua ja terve tuloa! Olkaapa hyvä ja painakaa puuta.
Mutta kun hra Rauhaisa huomasi, että puun painamisella tarkoitettiin istumista rautaiseen tuoliin, jonka alla paloi voimakas spriilamppu, sanoi hän vain:
— Kiitos, kyllä minä seison mieluummin.
Päätirehtööri oli sillä välin tarttunut puhelimen torveen ja huusi:
— Halloo, tämä on johtaja Vihtahousu. Olkaa hyvä ja lähettäkää meidän laskuumme satakunta syltä hyviä koivuhalkoja ja pari vaununlastia kivihiiliä… kuinka, niin vähänkö?… nähkääs, tänne ei ole tänään saapunut muita kuin herra Lepo Rauhaisa, ja minä ajattelen, että ne riittävät kyllä häntä varten…
"Sata syltä halkoja ja kaksi vaununlastia kivihiiliä!" ajatteli hra
Rauhaisa kauhistuneena.
Mutta päätirehtööri painoi nappia ja palvelija astui sisään.
— Saattakaa herra Rauhaisa huoneeseensa!
— Anteeksi, minä unohdin maksaa ajurini! huudahti hra Rauhaisa ja yritti pujahtaa ulos, mutta karvaiset kädet, joissa oli terävät kotkankynnet, tarttuivat hänen niskaansa ja lennättivät hänet johonkin josta häntä vastaan löyhähti hirmuinen lämmin.