Apumies.
Kadulla paraatioven edessä on kuorma-ajuri Rahkeisen suurimpien kuormarattaiden eteen valjastettu Rahkeisen vahvin hevonen. Vahvaa juhtaa siinä tarvitaankin, sillä rattaille on huonekaluista rakennettu laitos, joka kooltaan ja näöltään lähinnä muistuttaa Keopsin pyramiidia.
Sekatavarakauppias Joh. V. Ovela muuttaa nimittäin, ja kun hän on pitkä mies, on hän ajuri Rahkeisen mutinasta huolimatta saanut rakennetuksi kuorman, joka korkeudessa voittaa kaikki muut muuttokuormat tässä kaupungissa, ehkä myöskin koko Pohjoismaissa.
Hra Ovelan ulottuvaisuuden päättyminen ja maassa voimassaoleva tasapainolaki tekevät vihdoin lopun herrasväki Ovelan kunnianhimoisesta unelmasta luoda uudenaikainen ja liikkuva, pilviin asti ulottuva Babelin torni.
Vihdoin on kuorma saatu jotenkuten köysitetyksi, Rahkeinen luo viimeisen tutkivan silmäyksen valjaisiin ja nykäsee ohjaksista. Pyramiidi, jota Rahkeisen apumiehet henkensä uhalla molemmin puolin tukevat, lähtee liikkeelle. Jälkijoukkona marssivat aviopuolisot Ovela, kaksi palvelustyttöä ja puolen tusinaa nuorempia Oveloita, kullakin kantamus kaikenlaista helpostisärkyvää kamaa, jonka käyttäminen edellämainitun pyramiidin rakennusaineeksi olisi todistanut synnynnäistä lyhytjärkisyyttä.
Kadulle kuorman ympärille kertynyt arvostelevan näköinen syrjäisten asianharrastajain joukko, jonka huomattavimpia jäseniä ovat eräät nuoret miehet, joille kohtalo moninaisista lahjoistaan näyttää suoneen etupäässä joutilasta aikaa, alkaa vähitellen hajaantua, ja säännölliset olot palaavat vähitellen pienelle, hiljaiselle poikkikadulle.
Herrasväki Ovelan entisessä asunnossa, jonka tyhjentämistä edellä kuvattu puuha on tarkoittanut, vallitsee hiljaisuus. Huoneiston koko vakinainen väestö on komennettu suorittamaan kuormastoasevelvollisuuttaan. Ainoastaan rouva Ovelan vanha ja viisas täti, joka on saapunut Keravalta muuttotoimen ylitarkastajaksi, istuu autiossa ruokasalissa mukavassa korituolissa villahuivi hartioillaan, "Kotimaan" johtavaa artikkelia lukien.
Silloin kilahtaa ovikello, kilahtaa epäröiden ja kysyvästi.
Täti lykkää silmälasit otsalle ja purjehtii eteisen täyttävien myttyjen, nyyttien, laatikoiden, juurikorien, pärevasujen, arkkujen, rasioiden, pussien ja kapsäkkien lomitse avaamaan.
Resuinen ja luihun näköinen mieshenkilö, joka näyttää hieman hämmästyvän sitä, ettei huoneisto ollutkaan tyhjänä huolimatta Ovelan perheen juuri järjestämästä juhlakulkueesta, esiintuo kunnioittavan tervehdyksensä: