Suutari S. seisoi viime perjantaina Paimion käräjillä altavastaajan ominaisuudessa.
Päällekantajana oli itse yleinen syyttäjä, joka Paimion kirkkoneuvoston pyynnöstä vaati mainitulle suutarille erinäisiä tepsiviä rangaistuksia, joihin m.m. kuului emännän ottaminen pois häneltä.
Suutaria oli nimittäin rangaistava sen vuoksi, että hän oli naimisissa.
Ennen kuin suuttunut lukija ehtii ruveta haukkumaan minua pilkanteosta, kiiruhdan selittämään, että suutari oli n.s. "omantunnon avioliitossa". Hänellä oli hyvä puoliso ja enemmän tai vähemmän kuuliainen lapsi, mutta hän ei ollut juhlallisesti vihitty aviomieheksi.
Tällainen epäjärjestys oli matkaansaattanut sen, että Paimion kirkkoneuvosto oli heittänyt suutarin Pontius Pilatuksen eteen ja lausunut hartaana toivomuksenaan, että korkea oikeus langettaisi mainitun ammattilaisen itselleen rangaistukseksi ja muille jalkineentekijöille varoitukseksi, vikapääksi niiden ja niiden pykälien luettelemiin seurauksiin.
Syytetty piteli lujasti puoliaan, esittäen hänkin koko joukon pykäliä, joiden hän väitti panssaroivan hänen vihkimättömän olemuksensa kirkkoneuvoston nuolia vastaan.
Kun molemmin puolin oli sanottu suut puhtaaksi, antoi oikeus päätöksensä seuraavana päivänä. Kanne kumottiin, joten kirkkoneuvosto ei siis saanut heitetyksi suutaria "torniin". Eikä hän myöskään menettänyt emäntäänsä.
Pikemmin päinvastoin.
Oikeus näet määräsi, että vastaajan on vihkimisellä vahvistettava avioliittonsa.
Asia on nyt sitä myöten selvä.