Suomalainen kyhnii korvallistaan, kopeloi kissannahkakukkaroa taskustaan ja kysyy hieman epävarmasti:
— Tuota noin… paljonkohan minä olen niinkuin velkaa herroille vaivoistaan…?
Mutta ajattelijat menevät matkaansa. Suomalainen ei tiedä, että ajattelijat antavat neuvonsa ilmaiseksi. Se on ukosta hyvin ihmeellistä, sillä hän ei ole tiennyt semmoisia herroja olevan olemassakaan.
Tyytyväisenä pistää hän kuitenkin kissannahkan takaisin taskuunsa ja ajattelee:
— Lienevätkö nuo olleet oikeita herroja, kun ei niille raha kelvannut…
Mutta siinä edelleen tupakoidessaan ja syljeskellesään miettii hän kuitenkin ajattelijain sanoja ja tuumii:
— Jospa siinä sittenkin olisi vähän perää, vaikka ne ilmaiseksi…
Saattaisihan tuota koettaa.
Ja hän muistaa nähneensä kerran ulkomaalaisia, sirkuksessa muutamilla markkinoilla, ja päättää alottaa uudestisyntymisensä ottamalla oppia niistä.
* * * * *
— Nihattulaan saapui joku aika sitten maailman kuuluisin sirkusseurue
"Alba".