Palatessaan illempana samaa tietä takaisin, näki hän nuoren herran ja neitosen kuvien hymyilevän toisilleen kumpikin puoleltaan vaatetusliikkeen ulko-ovilta.
Ja siellä ne ovat tänäkin päivänä.
Oulun työttömäin huvimatka Tervolaan.
Oulun ”työttömät seisoskelivat turulla ja katujen kulmissa haaveillen tulevasta maallisesta paratiisista, jossa olisi riittävästi työtä, loppumattomasti työtä, iankaikkisesti työtä, työtä, jossa sivut kipeytyisivät ja luut ratisisivat ja joka pusertaisi hikihelmet, suuret kuin karpalot, ahkeran raatajan otsalle.
Välistä pistivät he murheellisen päänsä sisään kaupungin työnvälitystoimiston ovesta ja kysyivät:
— Eikö vieläkään työtä?
Työnvälitystoimisto tiedusteli työpaikkoja minkä ennätti.
Tiedusteli myöskin Tervolasta.
— Joo, vastattiin Tervolasta, kyllä meillä työtä on. Olkaa vain hyvä ja tulkaa tekemään!
— Mitäs te maksatte?