Mutta Oulun työnvälitystoimisto kuuluu olevan niin uskomattoman poroporvarillinen laitos, ettei edes aiokaan työttömille mitään korvausta maksaa.
Työnantaja on myöskin suuri verenimijä. Kehtaa puolustaa kavalaa yritystään houkutella Oulun työttömät korpeen, väittäen että palkat olisivat entisellään ja ettei Oulun työttömillä missään tapauksessa ole mitään kokemusta palkkojen korkeudesta, koska he eivät mitään tehneet eivätkä siis voineet mihinkään tiliin nojautua, ja koska työmaa lisäksi oli uusi, niin ettei sen palkoista ollut mitään kokemusta.
Kuvaavaa työnantajan kierolle käsityskannalle on myöskin, että hän ihmettelee sitä luonnollista seikkaa, että miehet olivat moittineet metsää ja siellä suoritettavia töitä, vaikkei heistä kukaan ollut edes käynytkään siellä.
Vai vielä heidän olisi pitänyt käydä siellä! suuressa, synkässä metsässä, jossa rojottaa pahannäköisiä, partaisia korpikuusia ja jossa korkeat männyt humisevat kolkosti. Kuka tietää, vaikka olisi siellä vielä susia ja karhujakin. Sellaisilla työmailla kuuluu kyllä nykyään olevan satoja työläisiä samoissa ja ehkä vaikeammissakin töissä, mutta ne mitä lienevät pitkätukkaisia maan juippeja. On lievimmin sanoen epähienoa koettaa tunkea kaupunkilaisia työttömiä moisiin oloihin.
Työläistyneinä oululaisten työnvälityspösöjen luihuun petkutusyritykseen seisoskelevat Oulun rehelliset ja suoraluontoiset työttömät jälleen haikein mielin katujen kulmissa odottamassa, että heille tultaisiin tarjoamaan sellaista työtä, joka paremmin soveltuisi heidän yhteiskunnalliseen asemaansa, luonteeseensa ja taipumuksiinsa.
Väitetään tosin, ettei osa näistä ”työttömistä' koskaan ole tehnyt työtä, mutta se on tietysti parjausta.
Kyllä he tekisivät työtä — jos vain sattuisi ”luonnolle sopivaa.
Kysymyksiä ja vastauksia.
Kyselijä:
— Kuinka monta käärmettä on ollut Yöntilän suossa Halikossa?