Eikä se sitten enää sen enempää heidän työtään häirinnyt eikä heidän tuntoansa vaivannut.
Mutta jokseenkin samoihin aikoihin koetti noin kolmekymmentä sellaisen nykyaikaisen rakkineen omistajaa, jota sanotaan puhelimeksi, turhaan päästä keskusaseman yhteyteen.
Vaivattuaan itsensä puolikuolleiksi ja sanottuaan keskusasemasta ja siellä vallitsevasta järjestyksestä kaiken sen, mikä tällaisissa tapauksissa tavallista on, töytäsivät mainittujen noin kolmenkymmenen puhelimen omistajat eteisiinsä, painoivat olkihatut päähänsä ja kiiruhtivat peloittavan kiihtymyksen valtaamina ulos kaupungille ottamaan selkoa siitä, mitä keskusasemalle oli tapahtunut.
Sille ei kuitenkaan ollut tapahtunut yhtään mitään. Koneet olivat paikoillaan ja kunnossa, neidit samoin. Ja yksimielisesti vakuuttivat he jokainen, ettei asemalla ollut havaittu mitään merkinantoa vielämainituista noin kolmestakymmenestä puhelimesta. Kun tätä salaperäiseltä tuntuvaa arvoitusta ryhdyttiin tarkemmin ja perusteellisemmin tutkimaan, tultiin lopuksi varmuuteen siitä, että kertomuksemme alkupuolella selostettu vesijohtotyömiesten kohtaus löytämänsä merkillisen köyden kanssa ja puhelinjohtojen katkeaminen olivat välittömässä yhteydessä toistensa kanssa.
Vesijohtomiesten ponteva ja päättäväinen menettely maanalaiseen köyteen — jota nyt voimme sanoa kaapeliksi — nähden oli asettanut puhelinyhteyden ulkopuolelle m.m. rautatien piirihallituksen, koko Hartmanin liiketalon y.m. Vaasassa huomattavia paikkoja. Ja viikon päivät kuuluu kuluvan, ennenkuin olot saadaan palautetuiksi ennalleen.
Paikkakunnan lehdet kertovat, että vesijohtotyöntekijät viime vuonna olisivat useamman kerran katkaisseet sähköyhtiönkin kaapeleita.
Eiköhän olisi viisainta kaivaa Vaasassa kaikki kaapelit maasta ylös ja vetää ne ilmaan.
Mieluimmin kirkontorneja myöten, etteivät vesijohtotyömiehet niihin niin helposti pääsisi käsiksi.
Surunvoittoisia säveliä
Näitä soinnahtelee korviini m.m. Alajärveltä ja Keiteleeltä.